Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, olen päätynyt työskentelemään perhevapaiden aikana aika paljonkin. En ollut suunnitellut vauvavuotta sen kummemmin, mutta joskus tulee eteen mahdollisuuksia, joista on vaikea kieltäytyä.

Rikossarja Sorjosen kuvaukset alkoivat kuutisen viikkoa esikoiseni syntymän jälkeen. Ihan niin aikaisin en olisi halunnut olla tunteja erossa vauvasta, mutta kuvauspäivät oli lyöty lukkoon jo aiemmin. Ja tietenkin halusin ottaa roolin vastaan!

Kaikki meni lopulta hyvin ja vauva kulki hoitajan kanssa mukana kuvauksissa ja tauoilla pääsin halimaan, pusimaan ja imettämään.Myöhemmin vauva on ollut mukana niin podcastin nauhoituksissa, puhujakeikoilla kuin palavereissa ja luottamustehtävien kokouksissa.

Kaikesta huolimatta on pakko myöntää, että töissä käyminen aiheutti myös stressiä. Vauva oli täysimetyksellä ensimmäiset 6kk, mikä tarkoitti sitä, että jouduin pumppaamaan maitoa varastoon poissaolojani ajatellen. Se oli ylimääristä työtä, eikä pakkotilanteessa maitoa aina herunut pumpulle.Ja iltaisin olisi unikin amistunut pumppaamisen sijaan.  Kuvauksissa huoletti myös se, riittääkö pumpattu maito äidin poissaollessa. Ja toki ihan vaan tarkkojen aikatulujen noudattamisessa on pienen vauvan kanssa oma hommansa.

Kaikesta huolimatta koen, että töissäkäynti on sopinut minulle vauvavuoden aikana. Moni ystäväni on valitellut tulleensa mökkihöperöksi kotona vauvan kanssa, kun arki on pelkkää vaipanvaihtoa ja helistimen heiluttelua. Itse en kokenut missään vaiheessa vauvakuplaa ahdistavaksi, vaan yhä edelleen, lapsen ollessa jo 1v 4kk viihdyn hoitovapaalla mainiosti! Uskon, että kyllästymättömyys lapsi-arkeen johtuu juuri siitä, että olen koko ajan tehnyt vähän töitä. Aivoilla on ollut muutakin ajateltavaa kuin vain päiväunirytmi ja satunnainen työnteko ja valtuuston kokoukset ovat tuoneet vaihtelua ja tasapainoa viikkoihin.

Entäs raha-asiat? Kannattaako töissä käynti taloudellisessa mielessä?

Perhevapaat ovat ihan oma viidakkonsa ja koostuvat äitiysrahakaudesta, vanhempainrahakaudesta ja tarvittaessa sen jälkeen hoitorahasta . Äitiysrahakausi (n 4kk) ja vanhempainrahakausi (n. 6kk) ovat ansiosidonnaisia. Perhevapaista vain äitiysrahakausi on ainoa joka on korvamerkitty synnyttävälle äidille. Muilta osin vanhemmat voivat jakaa haluamallaan tavalla, mutta siitä huolimatta valtaosan vapaista pitävät äidit.

Ensimmäisten kolmen kuukauden osalta korvaus on liittokohtainen, mutta olen ymmärtänyt, että on melko yleistä, että äiti saa tuolta ajalta täyttä palkkaa. Tämä siis mikäli jää perhevapaalle työsuhteesta. Näin oli myös omalla kohdallani. Mitä luksusta! Palkka tulee työnantajalta, joka taas saa korvauksen Kelalta.

Käytännössä ensimmäiset 10 kuukautta vahempi saa siis ansiosidonnaista korvausta. Työskentely tuona aikana on mahollista, mutta niiltä päiviltä, kun perhevapaalla oleva vanhempi tekee töitä, on korvaus minimin mukainen, eli 28,95 euroa.

Kannattaa siis vähän taktikoida. Pelkän muutaman kympin takia ei töihin kannata lähteä – ainakaan rahan takia. Taloudellisessa mielessä kannattaa myös yrittää keskittää töitä pidemmiksi pötköiksi jokapäiväisten pikkupätkien sijaan. Sunnuntaina sen sijaan saa painaa töitä aikka 24h, eikä se vaikuta tukiin mitenkään. Sunnuntain osalta ei nimittäin makseta vanhempainpäivärahaa. Ehkä silloin voi jättää lapsenhoidonkin väliin ja vaan huilata sohvalla 😀

Entäs eläke?

Eläkettä kertyy äitiys- ja vanhempainrahakaudelta kutakuinkin saman verran kuin töissäollessa. Kotihoidontuelle jäätäessä niin tulot kuin eläkekertymä putoavat. Olen itse parhaillaan kotihoidontuella, mutten jaksa eläkekertymästä stressata. Tuntuu, että omalle sukupolvelleni on jo iskostunut mieleen se, ettei pelkän eläkekertymän varaan voi laskea. Itse en usko, että saamani eläke tulee omalla kohdallani riittämään haluamani elintason ylläpitämiseen. Niinpä olen muutenkin jo asennoitunut niin, että säästän varallisuutta eläkepäiviä varten. Tässä suhteessa vuosi tai kaksi hoitovapaalla ei venettä keikuta. Vanhuudenpäiviin on joka tapauksessa varauduttava säästämällä ja sijoittamalla.

Entäs ne miinukset?

Pakko myöntää, että töiden osalta olen kokenut riittämättömyyttä. Vanhempana minulla on vahva itseluottamus, enkä (tietenkään!) millään lailla koe olevani huono tai epäläsnäoleva vanhempi vaikka välillä huomio on muualla kuin lapsessa. Mutta valitettavasti töiden suhteen tilanne on toinen. Kerta toisensa jälkeen yllätyn, kuinka päivän aikana en ehdikään kirjoittaa blogia tai suunnitella jotain työjuttua lapsenhoidon ohella. Kerta toisensa jälkeen asettamani deadlinet paukkuvat. Lapsen kanssa touhuaminen on niin intensiivistä, että päiväuniaikaan tekee mieli itsekin levätä. Neuvoisinkin ainakin itseäni tekemään töitä muualla kuin kotona – ja ilman lasta. Kun saa rauhassa keskittyä töihin ihan itsekseen, on tehokkuuden taso toista luokkaa kun kotona.

Lopuksi <3

Vaikka tukiviidakko vaikuttaisi monimutkaiselta, pari kertaa termejä tankattuaan, alkavat palaset loksahdella kohdalleen. Kelan sivuilta löytyy myös erinomaiset laskurit sille, minkä suuruista vanhempainrahaa omilla tuloillaan saa, ja kuinka hoitovapaan pituus vaikuttaa eläkekertymään. Ja vaikka itse olenkin rahan ystävä, on äidiksi tulo pehmittänyt pääni talouden optimoinnin suhteen. Kuten kliseiseti hoetaan, lapset ovat vain kerran pieniä. Mikäli haluat olla tuon ajan kotona, ole. Ja yritä tasoittaa tuloja paiskimalla hommia ennen ja jälkeen perhevapaiden. Jos taas töissäkäynti houkuttelee ja pää meinaa hajota pelkkään vauvailuun, on töissäkäynti ehdottomasti oikea vaihtoehto!