Olen niin tämän kuin edellisen vauvavuoden aikana työskennellyt paljon. Itsestä arki tuntuu aika kaaokselta, mutta ilmeisesti Instan puolella illuusio elämänhallinnasta menee täydestä, sillä sain pyynnön koota vinkkini perhevapaiden ja  työn yhdistämisestä.

Ensin täytyy todeta, että edellisellä kerralla oli helpompaa. Kyllä vaan kaksi lasta on enemmän kuin yksi, vaikka esikoinen onkin osapäiväisesti varhaiskasvatuksessa. Pelkän vauvan kanssa illatkin oli rauhallisia, mutta nyt taapero luonnollisesti kaipaa eri tavalla huomiota.  On aika haastavaa kököttää iltaisin nenä ruudussa, jos saman meinaa kieltää lapsoselta.

No mitäkö hommia sitten teen? Niinpä. Oma työpalettini on niin sekalainen, että hissipuheen miettiminen saa hikikarpalot nousemaan otsalle. Tämän 5kk vauvavuoden aikana olen näytellyt tv-sarjassa, äänittänyt podcastia, käynyt puhujakeikoilla, pitänyt webinaaria sijoittamisesta, tehnyt sisältöjä someen, sekä osallistunut kuntapolitiikkaan ja luottamustehtävien hoitamiseen.

Kaikkein helpoimpia on työt, jotka hoidetaan kodin ulkopuolella. Esimerkiksi loppuvuodesta kuvasin muutaman päivän erästä tv-sarjaa. Toki pitkiä päivä varten piti pumpata paljon maitoa varastoon, mutta kun oltiin töissä niin oltiin töissä. Aikataulut tulivat tuotantoyhtiöltä, eikä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä paikan päälle, jättää vauva kotiin ja keskittyä töihin.

Sen sijaan esimerkiksi kokouksiin valmistautuminen on hankalaa. Olen tosi huono ottamaan aikaa asialle, jonka voi mukamas tehdä muiden kotiaskareiden ohessa. Usein se tarkoittaa sitä, että luen kokousten esityslistoja edellisenä iltana lasten mentyä nukkumaan, ja ruudun tuijottamisen jälkeen ei uni enää tule. Ei näin!

Helsingin kaupunginvaltuusto on kokoustanut etänä jo vuoden. Tavallaan se helpottaa arkea kun voi imettää ja vaikka nukuttaakin siinä kokouksen lomassa. Toisaalta taas kokouksiin osallstuminen on aika kakofonista ilman erillistä työhuonetta. Illan kokousputki saattaa kestää klo. 16-23 ja siinä on hankala selittää taaperolle, että leikitään koko ilta että äiti ei ole nyt tässä.

Vaikka työn ja imeväisikäisen vauvan yhdistäminen vaatii järjestelyjä, on siinä omalla kohdallani enemmän plussaa kuin miinuksia. On ihanaa, kun on muutakin ajateltavaa kuin päiväunirytmi ja 4kk hulinat. Mulle sopii tosi hyvin tällainen hybridimalli, että voin yhdistää töiden tekemisen ja vauvan kanssa kotona olemisen.

Sitten niihin vinkkeihin.

1. Osittainen vanhempainvapaa
Tiesitkö että vanhempainvapaan voi jakaa vanhempien kesken ihan viikkotasolla? En minäkään, mutta näin se on! Toinen voi olla vanhempainvapaalla vaikka ma-ti ja toinen loppuviikon. Meidän kohdallamme tämä järjestely ei ole käytössä, sillä mun työajat on niin epäsäännölliset. Mutta varmasti monessa etänä tehtävässä tietotyössä tai yrittäjillä passeli ratkaisu.

2. Kaiva kuvetta
Tottakai kannattaa käyttää kaikki tukiverkot mitä on. Itse huomaan olevani tämän suhteen valitettavan kohtelias. Jos on sovittu, että minä menen vaikka kerhohuoneelle tekemään töitä vanhempieni toimiessa lapsenvahtina, huomaan usein kyseleväni miten pärjäävät ja palaan jo sovittua aiemmin kotiin. Kun maksaa ulkopuoliselle hoitajalle, haluaa tuon ajan todellakin käyttää kokonaan hyödyksi.

3. Poistu kotoa
On sanomattakin selvää, että kotona häiriötekijäitä piisaa. Vaikka muu perhe olisi poissa, on kotona aina jotain järjesteltävää, siivottavaa, viikattavaa tai arkistoitavaa. Työmoodiin pääsee helpoiten häipymällä himasta.

Kerran esikoiseni vanhempainvapaan aikaan palkkasin hoitajan, jotta ehtisin tehdä pari tuntia omia juttuja kotona, kuten kirjoittaa blogia ja täyttää veroilmoituksen. Virhe! Hoitaja nimittäin osoittautui innokkaaksi Salkkarifaniksi. Hän kyseli tauotta millaista siellä oli töissä, miten päädyin aikanaan sarjaan ja miten näyttelijäksi ylipäätään voisi päästä.

Vastailin lyhyesti, päättäen kaikki lauseeni ”nyt mä voisin tehdä tän jutun loppuun”, mutta eikös haastattelu vaan jatkunut ja jatkunut.Lisäksi vaarana on, että alkaa neuvomaan tai auttamaan lastenhoitajaa, jos itsekin on kotona.  Eli joko työnteosta haaveilevan vanhemman tai lapsen hoitajineen on syytä poistua kotoa.

4. Huomioi vanhempainrahan menetys
Äitiysvapaan ja vanhemapainvapaan aikana voi työskennellä vapaasti sunnuntaisin. Muina päivinä vanhempianraha putoaa minimiin työpäivän osalta. Näin riippumatta siitä, työskenteleekö vartin vai kaksitoista tuntia. Siksi kannattaakin vähän laskeskella. Kampaajan ei kannata leikata vain yhtä tukkaa tai konsultin osallistua vain tunnin kestoiseen etäpalaveriin.

5. Älä laskelmoi liikaa
Liikaa ei kuitenkaan kannata laskelmoida. Voi olla että satunnainen työnteko on kannattavaa, vaikkei se olisikaan taloudellisesti äärimmäisen kannattavaa.  Joskus palkan ja menetetyn vanhempainrahan ero on pieni. Tai lastenhoitajalle tulee maksettua melkein yhtä paljon kuin mitä omalle tilille työrupeamasta tupsahtaa. Näissä tilanteissa miettisin, voiko vaakakupissa painaa muukin kuin lisätulojen maksimoiti? Mikä tuottaa juuri sinulle iloa?

Itse esimerkiksi saan työpäivistä kaivattua vaihtelua vauva-arkeen. Se että saa aivoilleen ajateltavaa ja ”jotain aikaiseksi” antaa jo itsessään paljon. Samalla pysyy kiinni työelämässä, jolloin kokoaikainen töihinpaluu on aikanaan helpompaa. Ja onhan se kiva puhua jonkun kanssa etäpalaverissa ihan kokonaisia lauseita. 😀

Joskus sovittu hoitokuvio saattaa mennä ”hukkaan”, kun jaksaminen ei riitäkään siihen mitä oli suunnitellut. Muutama viikko sitten Liyanalle tuli hoitaja kolmeksi tunniksi, ja itse olin varannut taloyhtiön kerhohuoneen kirjoitushommia varten. Edellinen yö oli kuitenkin niin surkea, että päädyin vain nukkumaan tuon ajan. Ja sekös vasta loistava ratkaisu olikin!