Sain palautetta, etten ole hetkeen kirjoittanut sijoittamisesta. Olin hämmentynyt. Miten niin en muka ole? Minähän puhun sijoittamisesta koko ajan. Sitten skrollasin blogia taaksepäin ja huomasin, että edellinen rahaan liittyvä postaus on toukokuulta. Uskomatonta!

Tajusin, että sijoitushöpinät ovat kuin huomaamatta siirtyneet Instagramin puolelle. Stooreihin ja IG TV:n SijoitusSunnuntai –videoihin on niin helppo höpöttää ajankohtaista tajunnanvirtaa talouden käänteistä, että yhä useammin jutut jäävät vain instan puolelle.

Totuus on myös se, että viime aikoina olen miettinyt sijoittamista tavallista vähemmän. Vauvan lähestyvä syntymä ja hektinen taaperoelämä vievät sen verran paljon kaistaa, että näköjään tilaa ei ole juuri jäänyt muulle. Onnekseni sain läjän hyviä kysymyksiä, joista lähteä liikkeelle 🙂

Miten sijoitin korona-kriisin keskellä?
Kysymys on imperfektissä, vaikka kriisi onkin edelleen päällä. Tässä vaiheessa vuotta nimittäin tuntuu, että korona ja sen tuoma epävarmuus on jo niin vakiokamaa, että jotenkin sijoittajatkin ovat jo tottuneet siihen. Toista oli keväällä.

Alkuun virusta ei kunnolla tunnettu ja sen vaikutusta niin ihmisten terveyteen kuin maailmantalouteen oli mahdotonta ennustaa. Maaliskuussa nähtiinkin aivan uskomaton reaktio osakemarkkinoilla kun kurssit tulivat alas jopa yli 30%. Muistan ajatelleeni useampana päivänä, että enää huomenna ei voi laskea samaan malliin, ja niin vaan tultiin alas entisestään.

Omalle sijoitusuralleni ei ole vastaavaa romahdusta aiemmin osunut. Siitä huolimatta osasin olla ihmeen rauhallinen kurssien heiluessa. Toki hetken ajan ehdin soimata itseäni siitä, etten ollut tajunnut myydä kaikkea pois heti kun alkoi näyttää, että pandemia voisi olla mahdollinen. Mutta sitten muistin, että ajoittaminen ei ole oman sijoitusstrategiani mukasta. Minulle sopii se, että ostan osakkeita tasaiseen tahtiin ja omistan ne pitkään. Näin saan tasattua riskiä, eikä tarvitse seurata markkinoita päivittäin.

Ja jotenkin kurssireaktiot tuntuivat jo tuolloin maaliskuussa niin övereiltä, että olin ihan varma, että tilanne korjaantuu yllättävän nopeasti. Ja niin on käynytkin. Toki epävarmuus on edelleen läsnä ja moni yhtiö ei yllä odotettuun tulokseen, mutta toisaalta kyse on vain yhdestä vuodesta. Kun itse sijoitan pitkällä tähtäimellä, en usko että vuoden tai pari jatkuva koronakriisi vaikuttaa esimerkiksi Nesteen, Keskon tai Huhtamäen kassavirtoihin seuraavat parikymmentä vuotta.

Syystä tai toisesta johtuvaa korjausliikettä oli povailtu osakemarkkinoille jo vuosien ajan. Korona sitten lopulta oli se tekijä, joka sai lyhyen reaktion aikaan. Vaikken yritäkään ajoittaa osakeostojani, olin toki vähän ”haaveillut” siitä, että minäkin pääsisin hyötymään romahduksesta. Olin lukenut juttuja Jukka Oksaharjusta, joka finanssikriisin aikaan otti 300 000 euroa lainaa ja sijoitti rahat ”varmoihin” osakkeisiin.

Koronakriisin iskiessä tajusin, etten kuitenkaan ole Oksaharjun kaltainen riskinottaja. Olin hoitovapaalla, ja käteiskassaa oli kulunut ihan vaan elämiseen. En olisi nukkunut öitäni rauhassa, jos olisin sijoittanut lainarahaa osakkeisiin. Mielenrauha ja turvallisuudentunne ovat kuitenkin itselleni tärkeämpiä, kuin tuottojen maksimointi.

Mitä ostin?
Vaikka käteistä ei ollut niin paljoa kuin olisin halunnut, tein kuitenkin ostoja koronadipistä. Ensimmäisenä taisin ostaa Nestettä, jota olin halunnut lisätä jo pidempään. Olen seurannut yhtiötä vuodesta 2014 ja tuolloin hankitut osakkeet ovat kasvattaneet arvoaan uskomattomat 900%.

Ostin osakesäästötilille myös UPM:ää, sekä Keskoa. Molempia olen seurannut jo pitkään, mutta ovat tuntuneet aina ”liian kallillta”. Tuo kalleus on kyllä varsin psykologinen juttu, ja fiilis perustuu usein vahvasti tunteeseen. Mikäli yhtiö on hyvässä kunnossa, ja tulevaisuudennäkymät hyvät, onko sillä väliä, vaikka kurssi olisikin ostohetkellä all time high?

Neljäs mukaan tarttunut osake oli Fortum. Tein ostoja tällä kertaa vain Suomen pörssistä. Syynä siihen on varmaan vain laiskuus. Kotimaisista pörssiyhtiöitä on valtavasti tietoa suomeksi ja niiden tilannetta tulee seurattua siksi enemmän, kuin vaikka yhdysvaltalaisia firmoja. Pitäisi kyllä jatkossa kiinnittää ehuomiota tähän enemmän.

Harmittaako osinkojen leikkaus?
Koronapandemian myötä moni pörssiyhtiö joutui siirtämään yhtiökokoustaan ja muuttamaan osingonmaksuaan. Jotkut yhtiöt jättävät osingon tänä vuonna maksamatta tai ovat siirtäneet päätöksen osingonmaksusta ensi vuoteen.

Mielestäni reagointi on ihan ymmärrettävää. Keväällä yhtiökokouskauden ollessa kuumimmillaan, ei kellään ollut käsitystä siitä, mitä vuosi toisi vielä tullessaan. Yhtiöiden oli mahdoton arvioida, kuinka kovaa kriisi iskisi niiden tulokseen tai kassavirtaan. Samalla myös henkilökuntaa saattoi olla lomautettuna tai irtisanomisuhan alla.

Ymmärrän että monelle osakkeenomistajalle osingot ovat todella tärkeitä. Samaan aikaan ajattelen, että vastuullinen yhtiö toimii harkiten yllättävän kriisin keskellä. On hyvä seurata, riittääkö rahaa jaettavaksi omistajille ja kuinka paljon. Ja yhteiskunnallisesta näkövinkkelistä on aina kiusallista, jos omistajille jaetaan muhkeita osinkoja samalla kun työntekijöitä lomautetaan tai irtisanotaan sankoin joukoin.

Jälleen kerran pyrin ajattelemaan sijoittamista, mutta myös omistajuutta pitkällä tähtäimellä. Tämä on vain yksi vuosi, ja on ihan ok, vaikka tänä vuonna osingot jäisivätkin omalta osaltani pienemmiksi. Toivon omistamilleni yhtiöille menestyksekästä tulevaisuutta kymmeniksi ja sadoiksi vuosiksi eteenpäin. Tätä omistajaa ei kiinnosta vain yhden vuoden muhkeat osingot vaan se miten varmistetaan, että yhtiön talous on tasapainossa myös jatkossa ja kuinka yhtiön maineesta ja vastuullisuudesta huolehditaan.

Blogissani en anna sijoitussuosituksia, vaan lähinnä ajattelen ääneen. Sijoittajan on aina tehtävä itse omat sijoituspäätöksensä ja ymmärrettävä että sijoitetun pääoman voi menettää kokonaisuudessaan.

Samasta aiheesta aiemmin:
9/2018 Mitä löytyy sijoitussalkustani – luettavissa täällä
1/2020 Muutoksia sijoitussalkussani – luettavissa täällä 

Taloudellinen Mielenrauha -podcastin löydät mm. Spotifysta.