Paljastus: olen aivan surkea säästämään!

Seuraa paljastus: Olen aivan surkea säästämään. Varsinkin ruoasta ja take away -kahveista.  Tai en nyt ihan surkea, mutta kieltämättä vähän laiska. Laitan tietenkin joka kuukausi rahaa säästöön, mutta säästösumma voisi minun kohdallani olla huomattavasti suurempikin. Tarkemmin ajatellen pystyisin melko helposti säästämään tuplasti sen mitä nyt laitan sivuun. Tässä on tainnut käydä klassisesti; kasvaneet tulot ovat kasvattaneet myös menoja.

En käytä rahaa vaatteiden tai sisustuskrääsän shoppailuun, mutta ruokaostokset ja palvelut lohkaisevat suuren siivun joka kuukausi.

Vuonna 2008 valmistuin Teatterikorkeakoulusta työttömäksi ja päädyin henkilöstöfirman kautta tekemään täydennysvuoroja kaupan kassalle.  Muistan kuinka liukuhihnaa seuratessani  ihmettelin jatkuvasti, miten ihmisillä oli varaa käyttää niin paljon rahaa ruoaostoksiin. Alle minuutissa vetelin skanneriin tuotteet, jotka kustansivat enemmän kuin kahdeksantuntisen työvuoroni palkka. Jokaisena työpäivänä haaveilin, että itsellänikin olisi joskus varaa käydä kaupassa ilman että täytyy erikseen miettiä jokaisen tuotteen hintaa.

Ehkäpä juuri näin tässä on päässyt käymään. Olen vuosien varrella  tehnyt päämäärätietoisesti töitä saadakseni lisäansioita ja tuloni kasvuun. Nyt kun tavoitteeseen on päästy, haluan myös nauttia pienestä arjen luksuksesta. Minulle se tarkoittaa sitä, että Kaupungintalon kokousputken päätteeksi voin hypätä yhteiskäyttöautoon metron sijaan ja päästä näin nopeammin kotiin perheen luo. Käytäme myös säännöllisesti siivoojan ja lastenhoitajan palveluita. Ja yöpurennan aiheuttamien jumien takia takia joudun käymään säännöllisesti hierojalla.

Suurin kuluerä on kuitenkin ruoka. Ja siinä säästämisessä olen aivan surkea. Kyselin taannoiseen blogikirjoitukseeni arjen säästövinkkejä. Yleisin vinkki, jonka sain, oli suunnitella perheen ateriat ennakkoon ja käydä kaupassa mahdollisimman harvoin. Tätä meidänkin todella pitäisi toteuttaa, mutta ei vaan ole vieä saatu aikaiseksi.

Ruoasta säästämisessä olen niin surkea, että ihan nolottaa kertoa paljonko siihen menee kuukausittain rahaa. Pankin sovelluksen mukaan ruokakauppaan, kahviloihin ja ravintoloihin menee keskimäärin noin tuhat euroa kuukausittain. Siis tuhat euroa! Ja meidän perheessä on vain kaksi aikuista ja yksivuotias lapsi. Järkyttävää! Tässä jos missä olisi säästämisen paikka.

Taas on take away -kahvit ja leivokset mielessä!

Toki heti täytyy muistuttaa, että samaan syssyyn menee kaikki lounaalla käymiset ja ruokakaupasta ostetut asiat, kuten vaipat ja pesuaineet, mutta silti! Tiedän olevani nautiskelija ja aika usein haluan hemmotella perhettäni kaupassa puristettavalla appelsiinimehulla, laadukkalla oliiviöljyllä ja tummapaahtoisilla pienpaahtimokahveilla. Eläinperäiset tuotteet taas ostamme eettisistä syistä luomuna, mikä nostaa niiden hintaa tuntuvasti. Innostun helposti uusista tuotteista ja suosin tuoreita yrttejä, sinimailasen ituja, eksoottisia pähkinöitä ja muuta pikkutilpehööriä, jota ilmankin pärjäisi. Lisäksi olen keliaakikko ja gluteenittomat tuotteet ovat tunnetusti tavallisia kallimpia. Ja joo,ei jää kertaan tai kahteen kun sorrun take away -kahviin tai smoothieen vaunulenkin piristykseksi.

Vaikka tunnen suorastaan törsääväni ruokaan, ajattelen että ruoka ja palvelut ovat parhaita asioita, joihin rahaa voi käyttää. Monipuolinen ruokavalio ravitsee niin kehoa kuin mieltä, eikä palvelujen käyttäminen kuluta maapallon varoja siinä missä vaikka vaatteiden shoppailu. Lisäksi palvelujen ostamisella on positiivinen työllistävä vaikutus, ja omalla kohdallani se vähentää myös stressiä.

Ehkä tämä pieni morkkis, jota ruokashoppailustani poden liittyy myös sijoittamiseen. Sijoitusskenessä nimittäin ihan oma lajinsa ovat nuukailijat. Sijoittamiseen liittyvissä Facebook-ryhmissä nousee tämän tästä esiin, kuinka joku kykenee säästämään 80% nettotuloistaan ja tekemään koko perheen ruokaostokset muutamalla satasella. Aiheesta on myös useampia bloggaajia. Näitä kirjoituksia lukiessa ajattelen välillä, että pitäisi itsekin kiristää kukkaron nyörejä ja nostaa kuukausittaista säästötavoitetta.Mutta samalla ajattelen, että kasvatan jo nyt varallisuuttani kuukausittain ja saan syystä olla tyytyväinen nykytilaan.

Käärinliinoissa ei ole taskuja, eikä täältä saa mitään mukaansa. Mutta jos uskoo vuosia olevan edelleen jäljellä, on hyvä säästää ja varautua myös tulevaan.  Samalla haluan kuitenkin maksimoida myös nykyisen elämänlaatuni. Vaikka sijoitan ja kannustan kaikkia muitakin siihen, en halua elää sitten joskus -elämää. Niinpä olen päättänyt antaa itselleni synninpäästön ruokatörsäilyn suhteen. Herkullinen aamukahvi tuo minulle valtavasti iloa elämään. Enemmän kuin halvemman kahvilaadun myötä säästyvä ylimäärinen kuukausittainen kymppi.

Onko sinun vaikea löytää motivaatiota säästämiseen? Aiemmassa kirjoituksessani jaan vinkkejä siihen, miten innostat itsesi säästämään – ja jäät koukkuun! 

Kommentit (6)
  1. Viimeinen asia mistä mun mielestä kannattaa säästää on hyvä ja terveellinen ruoka. Ite en ruokakuluista pihistele, useista muista asiosta kyllä.

    Mun mielestä itselle tärkeisiin asioihin kannattaa laittaa rahaa, joillekkin se on päivittäinen kahvi ja ravintolaruoka, toiselle matkustus. Kun karsii itselle ei niin tärkeistä asioista, jää rahat käytettäväksi hyvällä omalla tunnolla tärkeisiin asioihin.

  2. Rahe on suhteellista! Jos sallit pienen rantin, yhteiskunnallinen hurskaus vaatimattomasti elämisen ja kaikessa pihistelyn suhteen istuu meissä tiukasti – itsensä hellittelyä ei oikein sallita. Varsinkaan ”naisellisissa” asioissa – tekniikkaan, autoihin tai elektroniikkaan hassataan, mutta ruokaan, hierontaan, ihonhoitoon tai ravintoloihin ei soisi naapurin laittavan pennosiaan, tai muutoin kahvikerhossa kyllä taivastellaan.

    Jos saat laitettua sivuun haluamasi/suunnittelemasi summan kuukaudessa, loppu on historiaa 🙂
    Synninpäästö yhdeltä itsensähellijältä toiselle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *