Skeittaava musliminainen

”Olen viime aikoina jäänyt useamman kerran itselleni kiinni lokeroivista ja ennakkoluuloisista ajatuksista. Muutama päivä sitten olin kävelemässä kotiin päin. Tien toisella puolella näin kauniisti hunnutetun musliminaisen. Nainen kiinnitti huomioni, koska hän oli liikkeellä skeittilaudalla. Nainen skeittasi taitavasti illan viimeisten auringonsäteiden valuen katujen ylitse. Hän potki asfaltista vauhtia jaloissaan koristeelliset sandaalit. Toisella kädellään hän piteli vaatteidensa helmoja, toinen käsi haki ilmasta tasapainoa.  Tuo nainen oli siisteintä mitä olin pitkään aikaan nähnyt. Ensisilmäys edusti naisten mahdollisuutta tehdä ja olla ihan mitän vain vaatetuksesta, uskonnosta tai oletuksista huolimatta. Skeittaava nainen oli rohkeuden ilmentymä. Olihan hänen sentään täytynyt kapinoida yhteisön normeja vastaan ja  rikkoa rajoja olemalla erilainen kuin tyypillinnen hunnutettu muslimi….”

Lainaus on omasta postauksestani. Kirjoitin blogiini hiljattain ventovieraasta ihmisestä, jonka näin sattumalta kadulla. Tuo ihminen kiinnitti tietämättään huomioni ja herätti itsessäni erilaisia ajatuksia liittyen ennakkoluuloihin, muslimeihin sekä naisten oikeuksiin olla ja tehdä mitä ikinä he haluavatkaan. Skeittaava musliminainen teki musta tietämättään hitusen paremman ihmisen vain skeittaamalla ohitseni.

Joskus  tuntuu siltä, että asiat eivät tapahdu vain sattumalta. Näin kävi tämän kyseisen skeittarin kanssa.  Yhtenä päivänä törmäsin sattumalta erääseen naiseen. En tuntenut naista, mutta vaihdoimme ohimennen muutaman sanan, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme omille teillemme. Vielä samana päivänä törmäsimme sattumalta uudestaan ja seuraavana päivänä taas. Näitä sattumanvaraisia kohtaamisia sattui jatkuvasti. Päätimme lopulta vaihtaa puhelinnumeroita. Ei aikaakaan kun tapasimme ja aloimme tutustumaan paremmin. Pian kävi ilmi, että uusi ystäväni olikin skeittaava musliminainen! Se sama nainen, josta oli aikaisemmin kirjoittanut postauksen!

Toinen meistä hunnutettu, toinen vähäpukeinen. Toinen meistä rauhallinen, toinen levottomampi.  Toinen on löytänyt uskonnostaan sisäisen rauhan, toinen taas on rauhaton sielu etsimässä paikkaansa tässä maailmassa. Toinen elää elämäänsä perheensä kanssa, toinen on yksin, kaukana omasta perheestään. Kaikista eroavaisuuksistamme huolimatta tuntuu, että jaamme merkillisen paljon asioita ja ajatuksia, jotka yhdistävät meitä.

Ulkosuomalaisena tunnen oloni ajoittain yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Olen useissa tilanteissa se outo ulkomaalainen, joka ei ymmärrä kieltä eikä ole tilanteen tasalla. Näinä hetkinä kaipaan usein Suomea, ystäviäni, perhettäni, tuttuja asioita ja omaa äidinkieltäni. On päiviä, jolloin tuntuu siltä, että ulkomailla asuminen ottaa enemmän kuin antaa.

Sitten on niitä päiviä kun kohtaan uuden ihmisen. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa kaikista mahdollisista eroavaisuuksista huolimatta jaan niin paljon samaa, että se hämmästyttää. Sellaisen ihmisen, joka on rohkeasti oma itsensä ja sellaisen, jolta opin paljon uutta niin maailmasta kuin itsestänikin.

Näiden päivien, kohtaamisten ja ystävyyden ansiosta huomaan etten olekkaan enää niin kovin yksinäinen. Muistan taas paremmin syyn jonka vuoksi rakastan olla ulkomailla ja tiedän sen antavan enemmän kuin ottavan.

Kommentit (7)
  1. Voi vitsi, ei ollut vahinko selkeästi että kohtasitte! Hänen oli tultava rikkomaan ennakkoluuloja jotta voit kirjoittaa niistä ja rikkoa monen muunkin ennakkoluulot 🙂

  2. Hieno tarina! Mahtavaa, että ystävystyitte ja kohtaaminen lievitti yksinäisyyden tunnetta 🙂 Jännä, miten paljon yhteistä voikaan olla ihmisen kanssa, jolla on hyvin erilainen tausta. Merkityksellisiä ja opettavaisia juttuja!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *