
Välitila
On elokuun viimeinen. Ja samantien ylläni on vuoroin villapaitaa, kaverin takkia, mekkoa, toppia, hänen takkia (joka tuoksuu viiksivahalta). Hiukset kastuvat kuurosateissa eikä ole enää kesän valo vaan hiljalleen laskeutuva harmaus, kolotus, sen tuntee jo, ei joka päivä mutta melko usein. Kävin joitain viikkoja sitten Tampereella, ja mieleni palaa tuohon kurjaan matkaan usein: vaikka Pyykkipuisto oli […]