Juoksuharrastuksen aloitus vaimokkeen silmin

En ole koskaan ollut mikään himokuntoilija. Minut valittiin useimmiten viimeisenä joukkueeseen koulun liikuntatunneilla, ja jos joskus onnistuin pallon pitkälle potkaisemaan, ihmettelivät luokkakaverini hämmästyneinä kuinka edes ylipäätään palloon osuin. 

Vanhempana tajusin, etten ole urheillessa joukkuepelaaja, vaan haluan kilpailla itseäni vastaan, en toista joukkuetta, tai henkilöä vastaan. Tämän takia aloitin juoksuharrastuksen muutama vuosi takaperin. Mutta koska en ole koskaan ollut mikään urheiluhullu, on tämä harrastus ollut enemmän ja vähemmän satunnaista. On kausia jolloin innostun juoksemisesta kovasti, mutta taas toisaalta innostus lopahtaa vielä nopeammin kuin se alkoi. 

Tänä syksynä aloitin juoksemisen uudestaan tiedä monennenko kerran. Mutta vasta nyt sain kunnolla sisäistettyä sen, kuinka vaikeaa se aloittaminen oikeastaan on. Tämän takia juoksuharrastukseni onkin ollut niin satunnaista vuosien ajan. Pari kuukautta on nyt takana suhteellisen säännöllistä liikkumista takana, joten ajattelin jakaa hieman ajatuksiani juoksuharrastuksen aloittamisesta. Tämä ei välttämättä päde kaikkiin, mutta minun kohdallani olen huomannut kyseiset asia:

1. Älä aseta liian korkeita tavoitteita – sitä 5K/10K tai maratonia ei tietenkään juosta kerralla. Minulla kesti parikin kuukautta, että jaksoin hyvin juosta 5K sen enempää väsymättä. 

2. Juokse mieluummin monta lyhyttä lenkkiä, kuin yksi pitkä. Huomasin itsessäni, että masennuin pidemmän lenkin (noina aikoina 3km oli minulle paljon) jälkeen, kun en jaksanutkaan sitä niin hyvin kuin luulin. Odotukseni oli liian korkealla, ja pettymyksen jälkeen juoksu jäi taas pariksi viikoksi. Lyhyenkin lenkin (minulle alkuaikoina 1,5-2,5 km n. 15 min) jälkeen on onnistunut ja energinen olo, ja sitä jaksaa vaikka seuraavana päivänä lähteä uudestaan. 

3. Älä unohda jalkatreeniä! Kun peruskunto kohenee ja kunto ja mieli jaksaa sen pidemmän lenkin, voi olla että jalat väsyvät. On siis tärkeää erikseen treenata niitä jalkoja. Hyvä treeni tähän on esimerkiksi hissikyykky, joka sopii minulle, vaikka minulla onkin polvet heikot. Hissikyykyssä liu’utaan siis seinää pitkin kyykkyyn rauhallisesti ja takaisin ylös selkää seinästä irrottamatta.

4. Ota lenkkipolulle joku hyvä tsemppari mukaan. Tämän olen huomannut äärimmäisen tärkeäksi. Tsemppari voi olla kaveri, musiikki tai vaikka oma koira joka pitää tahtia yllä. Jos kaverin kanssa lähtee lenkkeilemään, on hyvä jos kaverilla on aloitusvaiheessa hieman sinua parempi kunto, näin hän ikään kuin pakottaa sinut jaksamaan eteenpäin. Tällöin on kuitenkin tärkeää muistaa, että mennään sen hitaamman juoksijan tahtiin. Minun tsempparina toimii mieheni, jolle en yksinkertaisesti halua sanoa jos alkaa väsyttmään, tai pistelemään vatsaa, vaan pakotan itseni menemään eteenpäin. 

5. Jos kesken lenkin on kuitenkin pakko pysähtyä, ei se haittaa yhtään. Mieti silloin harjoitusta intervallitreeninä. Kun aloitin juoksemisen noudatin tiukkaa minuuttiaikataulua, esimerkiksi 5 min kävelyä – 5 min juoksua – 4 minuuttia kävelyä – 6 minuuttia juoksua jne. Huomasin noin kuukauden kevyen intervallitreenin jälkeen kuinka yhtäkkiä jaksoinkin 5 km ilman taukoja. Se oli minulle yhtä hieno suoritus kuin jollekin maratooni. 

6. Lopuksi olennaiset asiat, lepää, venyttele, pidä huolta kehostasi juomalla tarpeeksi vettä, syömällä kevyesti ennen lenkkiä, nukkumalla tarpeeksi ja nauttimalla olostasi. Kaikki voivat aloittaa sen juoksuharrastuksen, kannattaa vain edetä rauhallisesti!

 

Kuva.jpg

Mieheni on ihan toisissa sfääreissä kuin minä juoksuharrastuksessa. Hän on vanha jalkapalloilija joka on monta kertaa juossut puolimaratonin ihan huvikseen. Minä juoksen 5 km enkä ole vielä edes tavoitteessani, joka on aivan säälittävän pieni, 10K. Mutta silti juoksemme yhdessä, ja tsemppaamme toisiamme.

Aikoinaan pääsin lähelle tavoitettani, mutta sitten tuli fysiikka vastaan. Kroppani ei vain yksinkertaisesti ole selvinnyt tuosta matkasta. Polviani ja penikoitani on alkanut särkeä vietävästi, jonka takia olen joutunut ottamaan juoksutaukoja, jotka sitten loppujen lopuksi venyivät liian pitkiksi. Nyt fyssarin neuvoista viisastuneena osaan treenata niitä minun fysiikkani kannalta oikeita paikkoja, jotta pystyisin tähän tavoitteeseeni. Erittäin onnellinen olen kuitenkin siitä, että huonon juoksukauden jälkeen olen taas vireessä, ja kymppi alkaa jo häämöttää, kunhan vain itse opin ajattelemaan, ettei se niin iso nakki ole, kuin olen sen mielessäni antanut kasvaa. 

Joten lenkkarit jalkaan ja ulos hyppelemään sanoo tämä kaukana maratoonarista oleva vaimoke!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *