”Mä oon kohta neljä!”

Olen saanut viime aikoina viettää entistäkin enemmän kahdestaan-aikaa mieheni pojan kanssa, kun mieheni on käynyt töissä. Parina kertana meidän ruokailut ovat sujuneet näin:

Poju: Mä en jaksa syödä enää
Minä: Ota vielä kolme lusikallista (hän on kolme vuotta…)
Poju: Eii, ku mä otan neljä lusikallista kun mä oon kohta neljä! 

Poika heiluttelee samalla neljää sormea, kun innoissaan sanoo, että on kohta neljä. Minä jään itsekseni naureskelemaan ja hymyilemään kuinka ihania positiiviset vastaväitteet ovat.