kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siitä syystä tämä postaus jää lyhyeksi.
Vinkkinä vain että vanhoja kehyksiä ei välttämättä kannata heittää roskiin, vaan tehdä niistä narun avulla muistitaulun. Yllä oleva taulu on siskoni tekemä, ja äitini luota löytyvä taulu.
Meillä syödään useimmiten pakastepizzaa, tai jotain minun väsäämää nopeaa ruokaa. Ja sitten on niitä päiviä kun mieheni haluaa tehdä ruokaa, ja niitä iltoja kun hän haluaa tehdä jotain ekstraa. Muutama ilta sitten oli tällainen ilta. Kahdestaan ilta-auringossa maistuu pihvi, bataattisose ja perunat viskikastikkeessa paljon paremmalta.
Sanonta suutarin lapsella ei ole kenkiä pitää paikkansa, kokki ei vapaa-aikana halua kokkailla. Mutta onneksi voimme juhlistaa lomapäiviä pihvillä, muutaman lomapäivän jälkeen kun mieheni on jo valmis tarttumaan soppakauhaan. Ja minä saan sohvalta katsella kun mies paistaa pihvejä ja heiluu minun pienessä keittokomerossa.
