Hetken aikaa on mielessä pyörinyt ajatus blogipostauksessa, jossa hieman pohtisin tätä yhteen muuttamista ja niitä asioita mitkä muuttuivat muuton yhteydessä. Nämä asiat ovat ehkä monelle lukijalleni jo vanhoja, tuttuja asioita, mutta kieltämättä kuitenkin monelle ajankohtaisia asioita. 

Kuten kaikki tietävät, ovat muutot samalla sekä rasittavia ja ihania. Uudesta asunnosta oli ihana haaveilla miehen kanssa. Vaikka yhteisoloa oli takana vuoden verran, oppi kuitenkin tuntemaan puolisonsa täysin eri tavalla muuton kautta. Minulle on kerrottu, että kannattaa aina uuden puolison kanssa mennä ulkomaanmatkalle kahdestaan. Uudessa ympäristössä ihmiset reagoivat omalla spontaanilla tavalla, ja piirteitä mitkä eivät kotona tulleet esiin, tulee helpommin vieraassa ympäristössä. Näin huomaa nopeaa ja helposti (ei ehkä kuitenkaan kivuttomasti) sopiiko yhteen sen toisen puoliskon kanssa. Muutot ja koko muuton suunnittelu menee mielestäni tähän samaan kategoriaan. Kun monia asuntoja on yhdessä käyty katsomassa, eikä mikään miellytä molempia, ja kompromisseja on vaikea tehdä (esimerkiksi minä halusin siistin ja tilavan kylppärin, kun taas mieheni halusi uuden keittiön) ovat hermot pakostakin kireellä. Meillä kävi onneksi tuuri, ja löysimme asunnon joka miellytti molempia, mutta pahimmassa tapauksessa olisi toinen meistä saanut ”tyytyä” johonkin mihin ei ollut täysin ihastunut. 

Kun se oma asunto löytyi alkoi kaikki loksahtamaan paikoilleen. Kaikki muuttui taas takaisin pellavaksi ja vaaleanpunaisiksi pilviksi, ja yhdessä oli ihana suunnitella muuttoa. Kunnes sitten muuttopäivä alkoi lähestyä ja pakkaaminen alkoi. Tilanne joka hermostuttaa jo yhtä ihmistä, saattaa olla erittäin vaikea kahdelle. Meillä kaikki meni suhteellisen kivuttomasti, välillä hermostutti, mutta tieto siitä, että kohta ollaan uudessa unelmakämpässä auttoi selviytymään ja näkemään asiat isommassa perspektiivissä. 

Nyt kun olemme kuukauden verran asuneet samassa asunnossa, varsinkin minä olen päässyt kokemaan yhteisasumisen riemut. En ole enää vain tyttöystävä, vaan avovaimo. Perheen roolit ovat itsestään kasvaneet. Vaikka kotityöt jaetaan, olen minä se, joka mielellään kotia hoitaa. 

Vaikka asummekin yhdessä ja tietenkin vietämme paljon aikaa yhdessä, ei se silti tarkoita ettemmekö haluaisi kiirehtiä kotiin toisen luo. Muutto yhteen on vain vahvistanut parisuhdettamme, ja olemme saaneet huomata kuinka tärkeää nämä yhdessä vietetyt hetket ovat. 

Moni asia on kuitenkin pysynyt ennallaan. Vaikka jaammekin nyt kodin, sähköt, veden ja vakuutuksen, on elämä aika samanlaista kuin ennenkin, poislukien sen, että asumme nyt yhdessä ja olemme entistäkin onnellisempia. Ja mikä tärkeintä, tämän muuton ja yhteisasumisen kautta tunne siitä, kuinka hyvin oikeastaan sovimmekaan toisillemme on vain vahvistunut. 

Onnea ja rohkeutta kaikille jotka pohtivat parisuhdettaan ja miettivät mitä tehdä seuraavaksi!