Nollausta, nollausta, nollausta

Viikko on alkanut uudelleen viritetyn treenaamisen ja alati lisääntyvien tapaamisten merkeissä. Kyse ei kuitenkaan ole opiskelutapaamisista, yhtä opinnäytetyötapaamista lukuun ottamatta vaan keittiön pöydän ääressä istuskelusta hyvässä seurassa, laaduttoman kotimuskarin pitämisestä olohuoneessa ja taidenäyttelykäynneistä.

Ystäväni kävi juoruamassa peleistä ja kaikesta muusta mahdollisesta maanantaina, yhteinen partioystävämme piipahti eilen jäätelöllä ja pelaamassa korttia ja tänään paikalle pamahtivat Tessa, Kain ja yllätysvieras blogosfäärin syövereistä. Mies pyöräytti tomaatti-feta-punasipulipiirakkaa ja vetäytyi sitten parvekkeelle rauhoittumaan. Introverttiparalle kaksi vierailuidentäyteistä päivää heti ylioppilas- ja valmistujaisjuhlien jälkeen taisi olla tarpeeksi (liikaa).

Valvoin eilen kahteen ja tein kaikkea päätöntä, kuten kokosin kakkosluokan fantasiakirjojen suosikkihahmoilleni omia soittolistoja. (Oikeasti, näin pahasti kaipaan nollausta.) Oli valoisaa ja lämmintä ja linnut lauloivat läpi illan ja yön. Tuntui kesältä – rennolta ja vapaalta. Ajatus kuuden aikoihin heräävästä lapsestakaan ei hirvittänyt. Vähän keski-ikäistähän tällaisista pienistä rutiinien rikkomisista nauttiminen on, mutta kyllä parilla hintsusti nukutulla yölläkin saa jo lomafiilistä kasaan.

Ihan parhautta, ystävineen ja rötväilyineen kaikkineen. Juuri tällaisia päiviä sitä kaipaa uhkaavan hermoromahduksen jälkeen tasaamaan paineita. Jos vielä hetken nollaisi ja sitten pistän tuulemaan opinnäyteytön ja kodin suursiivouksen osalta. Tänään pystyin jos sanomaan asiaa tiedustelleelle Tessalle että olen pääpiirteissään hengissä, kaikesta blogissa ja viesteissä purkamastani väsymyksestä huolimatta.

Tehokkaasti käytetyt pari osittaista ”lomapäivää” siis. En sanoisi tätä lomaksi, sillä kyllä tässä on myös yksi raportti naputeltu ja opinnäytetyölle tehty tiedonhankintaa, mutta ilmeisesti sopivassa suhteessa kaikkeen oheistoimintaan nähden…

Noita herkullisia pikkupulloja sain muutaman kotiinviemisiksi yhdeltä pressilounaalta ihasteltuani juomien makua. Niitä lojui tilaisuuden lopulla korkkaamattomina pöydänreunalla ja sain kassiini muutaman. Törkeän hyviä ja söpöjä eli en valita.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään

Tukkanuottasilla

Olen soutanut ja huovannut päässäni taas tovin… kuontaloani koskevien kysymysten parissa. Olisi ihanaa antaa tukka täysihoitoon kampaajalle, mutta se tarkoittaisi joistain kesäkuulle suunnitelluista menoista luopumista, joten joudun todennäköisesti tyytymään vain leikkaukseen ja värjäämään tukkaa itse railakkaamman pinkiksi.

Suurinta pohdintaa on kuitenkin aiheuttanut, jälleen kerran, juurikin leikkaus. Mies vastustaa sivukaljuja ja
-siilejä viimeiseen hiussuortuvaan asti. Eipä sillä, että tämän mielipiteellä olisi tässä asiassa loppupeleissä merkitystä. Itsekin vierastan kyllä hieman ajatusta ihan lyhyistä sivuhiuksista, mutta parin sentin mittainen tukka on jo ihan eri asia kuin parin millin tukka. On se tarkkaa!

Ihan lyhyessä sivutukassa olisi se hyvä puoli että pidemmäksi jäävät osat voisi värjätä ja sivutukan kasvaessa se saisi jäädä omalle värille, samoin kuin pidemmän osan juurikasvu. Näin aukeaisi ensimmäinen varteenotettava mahdollisuus, noin kymmeneen vuoteen, kurkistaa, minkä värinen tuo oma, alta puskeva kuontalo, oikeastaan onkaan.

Olen saanut teiltä aikaisemminkin erittäin arvokkaita näkemyksiä ja vinkkejä hiusmallipingpongiini, joten iskekää mailoinenne mukaan tähänkin erään. Viimeksi joku ehdotti rouva Becksin polkkaa, mikä osoittautuikin oikein mieleiseksi ideaksi ja päätyi leikkaustuoliin asti valokuvana.

Joten kertokaa, ehdottakaa tai teilatkaa:
Tasaväristä tukkaa vai selvästi eripituisia osuuksia omalla värillä höystettynä?
Purkkapastellia vai punkimpaa otetta? 

 

Suhteet Oma elämä Raha Ajattelin tänään