Olimme eilen vanhempieni, veljeni, Kuutin sekä vantaalaisvahvistuksien Tessan ja Kainin kanssa uimassa Kuusijärvellä. Helle helli lomalaisia ja hoitovapaalaisia. Veden lämpötila oli 21 astetta, hiekka lämmitti jalkoja ja yläselkää alkoi nopeasti kuumottaa niin, että osa ajasta täytyi rentoutua varjossa ja kahlailla poncho harteilla.

Taaperot viihtyivät yllätyksekseni todella hyvin. He jaksoivat touhuta kahluusyvyisessä vedessä vaikka kuinka pitkään. Välillä syötiin, juotiin ja lämmiteltiin, mutta vesiraja kutsui sitkeästi takaisin puuhailemaan.

Oli oikeastaan todella rentouttava rantareissu. Kuutille riitti seuraa ja valvovia silmäpareja. Alan kallistua enenevässä määrin siihen suuntaan että parhaita matkoja ovat lapsen ensimmäisen parin, kolmen ikävuoden aikana sellaiset, joilla on mukana enemmänkin väkeä kuin yksi tai kaksi vanhempaa. Näin vanhemmat saattavat ehtiä hetken myös rentoutua jatkuvan valvomisen ja lapsen, irtaimiston tai eläimistön pelastuspuuhien sijaan.
Eli kiitoksia vain seurasta ja rantavahtina toimimisesta kaikille tasapuolisesti. Kuvassa eno ottaa tehtävänsä vakavasti.

Ja kyllähän uimahallilla vietetyt tunnitkin helpottavat hieman huolta rannalla oleiltaessa: Kuutti pyllähti veteen muutaman kerran, mutta lähti uimaan sukelluksissa kuin vanha tekijä, säikäyttäen erään lapsiaan valvomassa olleen naisen perin pohjin.

Kyseinen nainen sanoikin ajatelleensa että vauva-parka hukkuu, mutta tajunnut sitten tämän lähteneen uimaan. Pelästyneestä ilmeestä ja rinnalle nostetusta kädestä päätellen hänellä oli jäänyt muutama sydämenlyönti välistä. Pitänee sivullisten säikäyttelyn vähentämiseksi kiinnittää lapseen sukeltaessa pinnalle jäävä huomioviirikolmio, jossa lukee ”vauvauimari”. Hihih.

Vakavasti puhuen mielestäni on yksinomaan hyvä, että yleisillä uimarannoilla valvotaan vedessä leikkiviä lapsia puolin ja toisin eikä tuijoteta vain omaa lasta. Uimataitoinenkin lapsi saattaa joutua vaaratilanteeseen, uimataidottomasta puhumattakaan eikä varsinkaan yksin lapsen kanssa rannalla puuhaavan vanhemman huomio ole kuitenkaan joka ikinen sekunti kiinnittyneenä lapseen.

Nyt hiekkaa on ihan joka paikassa: eteisen lattialla, kenkäkaapin pohjalla ja kylpyhuoneen lattiakaivon ympärillä, mutta se kuuluu asiaan. En tosin tajua, miten kenkien kopistelusta, uima-asujen huuhtelemisesta sekä viltin ja pyyhkeiden puistelusta huolimatta hiekkaa oli edelleen ollut jossain piilossa tuollaisia määriä.

Valkonahka on saanut aavistuksen päivetyksestä – sen enempää en perinteisesti rusketukaan vaikka kuinka ulkoilisin. Hauskuudestaan huolimatta rantapuuhat veivät veronsa; Kuutti nukahti kotimatkalla autoon noin minuutissa.

Lisää rantapäiviä meille kiitos!

PS. Nuo Kuutin uimapöksyt ovat muuten siinä mielessä näppärät että yleisen vyötärökiristyksen lisäksi niissä on mahdollisuus säätää myös jalka-aukkojen kireyttä. Suhteellisen ohutreitisellä taaperolla tämä ominaisuus on sangen tarpeellinen.

Ilon ja ihmettelyn kautta. Näin taisin eilen kirjoittaa. Ja ainakin Rautatieasemalle noussut Ihmepuutarha oli niin ihmeellinen että suu oli auki ja osoittava sormi sohi vinhasti kasvista toiseen. Ihmetyksen lomassa huomattiin myös tuttuja: Tessa ja Kainhan sieltä tulivat!

Ei aina mene pukeutumisasiat ihan yksiin; Viimeksi kun tapasimme, Kainilla oli haalari päällä ja Kuutti keikisteli ohuessa bodyssa. Nyt toisella pojista oli t-paita ja shortsit ja toinen oli edelleen pitkissä housuissa ja farkkupusakassa, joka tosin hylättiin laukun pohjalle jossain vaiheessa päivää ja liityttiin t-paitaporukkaan.

Ulkona oli kyllä kuuma, tosin vietimme päivämme ilmastoidussa junassa, taidemuseossa, kauppakeskuksessa ja kahvilassa, joten päivän kuumimpien tuntien osalta hikoilu jäi aika vähäiseksi. Kaupungilla riitti katseltavaa. Vastaan tuli tuttuja, kenkäkaupan ikkunassa kiilteleviä ihania kenkiä osoiteltiin ja ohi menevät raitiovaunut herättivät keravalaislapsessa kummastusta.

Pikaisten aamukahvien jälkeen pääsimme sisään museoon. Ohjelmassa oli uusintakierros Amos Andersonin taidemuseon Metsäretki-näyttelystä. Kävimme Kuutin kanssa metsäretkeilemässä jo aiemmin, mutta lähdimme hyvän seuran kunniaksi uudestaan. (Edellisellä kerrallakin seura oli hyvää!).

Pidemmän kaavan mukaisen arvosteluni erityisen lapsiystävällisenä mainostetusta näyttelystä voitte lukea täältä. (klik)

Minusta oli käsittämätöntä että vaikutti siltä kuin Kuutti olisi yhden käynnin perusteella muistanut vielä kuuden viikon jälkeenkin joitain asioita näyttelytilasta. Hän nimittäin suuntasi yhdessä näyttelyhuoneista suoraan kurkistelemaan lattianrajassa olevia hiiriä.

”Ilveksen luola” oli edelleen jännittävä, vaikka sisältä löytyikin ihania metsäneläinystäviä ja kirjoja sekä säkkituoleja, jotka rapisivat hassusti. Ennen luolaan menoa piti huutaa tiedusteluhuuto ja pyöriä oviaukossa arpomassa, josko uskaltaisi astua sisälle.
Selkä hieman jumiutuneena luolaan äheltäessäni tunsin jälleen itseni vanhaksi.

Ei miten näitä tyyppejä on kaksi, kun yhteen olin vasta ehtinyt tottua?
Huh, onneksi toinen ei sentään ole oma, vaikka ihana onkin!

Hmm ovi, minnehän tästä pääsee?
Ärrh, kahva on liian jäykkä.

Avatkaa heti, vaadimme ja poljemme jalkaa.

Lopuksi suuntasimme vielä Citycenterin Fazerille kahville blogituttujen kanssa.
Hyvän kokoinen rasiallinen salaattia ja jälkiruokaleivos nassuun – heti jaksoi paremmin.

Myös poikien pystyyn pistämän väsymyssirkuksen, joka käsitti muun muassa tuttipullon ja mansikoiden heittelyä, spagettijumppaa, omien rattaiden työntelyä, huutoraivareita ja karkausyrityksiä.

Kiitos vielä Emmille porukan kutsumisesta kasaan ja Lurulle sekä Ellalle liittymisestä seuraan! Ja pahoittelut meidän raivokääpiöidemme käytöksestä, useimmiten meno ei ole ihan näin villiä. Onneksi oli rentouttava museoreissu takana ja ruokaa mahassa, muuten olisi varmaan keittänyt pahemminkin, kun lapset panivat parastaan.

Oli mukavaa puida vähän ”äitijuttuja”, mutta erityisen hedelmällistä oli blogosfääriin liittyvien aggressioiden purkaminen. Kyllä jotkut asiat, toimintatavat ja persoonat osaavatkin olla vedenjakajia. Eikä näitä asioita ehkä ymmärrä samalla tavalla, ellei itse pidä blogia, saa välillä pähkähulluja kommentteja, tempaudu keskusteluihin mukaan ja seuraa muiden blogien juttuja.