Forår – Kevät

Alkujaan tutustuessani tanskalaisten järjettömään numerosysteemiin, jossa kantalukuna on kaksikymmentä ja isot numerot luetaan vielä kaiken kukkuraksi takaperin ajattelin, ettei kielessä ole mitään järkeä. Jatkaessani kuitenkin kielen opiskelua löysin sen hienouden ja vivahteet. Tanskankielessä on voimakkaasti läsnä sijainnin ilmoittaminen – Ollaanko liikkeessä jotakin kohden taikka loittonemassa siitä, vai seisotaanko sittenkin tukevasti paikallaan? 

 

Yksi suosikkisanoistani on forår, kevät, joka syntyy sanoista for, edessä, ja år, vuosi. Sana kuvaa mielestäni hyvin vuoden alun ilmapiiriä. Kaiken uskotaan ja toivotaan olevan edessä. Pyrimme puhdistumaan, asetamme tavoitteita, teemme korjausliikkeitä, avaamme uusia ovia, haaveilemme ja valmistaudumme. Luomme ikään kuin nahkamme ja haluamme aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä.

Iloitsemme valkenevista päivistä ja auringon lämmittävät säteet herättävät niin meidät kuin kasvitkin kukoistamaan. Ensimmäisillä auringon säteillä on aivan uskomaton suupieliä kohottava voima ja kevään pienimpienkin merkkienkin havaitsemisesta ja seuraamisesta syntyy suurta ja jatkuvaa riemua. Iloon riittää vain lämpenevästä maasta työntyvä ensimmäinen lumikello taikka keittiön ikkunalaudalla itämään lähteneet siemenet.

 

Kööpenhaminan kasvitieteellisessä puutarhassa kevään pystyi aistimaan niin pihalla kuin sisällä kosteissa huoneissa, joissa uniset kasvit olivat jo alkaneet verryttelemään varsiaan. Palatessani Suomeen tunnen ihollani loikan leveyspiireiltä pohjoisempaan ja näen kohmeisemman maan, mutta kyllä sen täälläkin voi jo havaita – kevään, auringonvalon kasvattavan voiman ja hymyhuulet.