Chili – Ikkunalaudan eteläamerikkalainen
Jokunen viikko sitten ostin valoisaan asuntooni pirteän chilin. Edellinen asukas oli onnistunut kasvattamaan rehevän basilikan aamuauringossa kylpevän ikkunan edustalla, mutta nyt kyseinen kukkaruukku ammotti tyhjyyttään. Viherpuodin edustalla chilin taimia vertaillessani päädyin vahvuusluokaltaan turvallisen kuuloiseen kolmoseen vaihtoehtoisen kasin sijaan. Kukkaruukusta törötti myös tanskankieliset kasvatusohjeet, jotka kyllä ymmärsin, mutta ollakseni täysin varma uuden ystäväni kohtelusta päätin tarkistaa asian.
Internetissä minulle aukesi aivan uusi todellisuus. Chilinkasvattajille löytyy jopa oma yhdistys ja huomasin idättämisien ja koulintojen sijaan hypänneeni suoraan taimivaiheeseen. Toisaalta siementen idättäminen on hyvä ajoittaa tammi – maaliskuulle, joten oikaisuni oli melkeinpä oikeutettua.
Kasvatuksessa tärkeintä on riittävä valon sekä lämmön takaaminen ja valoa asunnossani ainakin piisaa. Meillä on muutenkin mennyt kuluneet pariviikkoa ihan mukavasti. Kasvin mukana tulleen ohjeen mukaan olen kastellut sitä säännöllisesti antaen mullan kuivaa aina kastelujen välissä. Lisäksi ohje suosittaa lannoittamaan joka toisella kerralla. Tämä on kuitenkin vielä jäänyt lannoitepurkin puuttuessa. Netin täsmällisimmissä ohjeissa tehdään ero myös satokauden ja talvikauden lannoitukselle ja kastelulle. Talvella lepäävän kasvin kastelun saakin vähentää noin kertaan viikossa.
Nyt chilini palot punertavat jo kauniisti ja viimeisetkin kukat ovat kukkineet. Kukinta onkin hyvä ajoittaa valoisaa kevääseen antaen talvella kasvin levätä. Halutessani lisätä chilini satoisuutta olisin voinut pölyttää auenneita nuppuja. Toimenpide ei ole kuitenkaan välttämätön, sillä chilit ovat itsepölyttäviä. Kukkien nuutuessa pölytys on useimmiten onnistunut ja nuukahtaneet terälehdet on hyvä nyppiä pois, jolloin chilipaprikan alku pääsee näkyviin. Muita sadon lisäyskeinoja ovat palkojen poimiminen sekä latvominen ja lehtien karsinta, jolloin kasvi ei käytä energiaansa pituuskasvuun.
Chilipurkkiin minut ei saanut ensisijaisesti tarttumaan viherpeukalon innostus vaan chilin kiihdyttävä vaikutus ihmisen aineenvaihduntaan ja sen monipuolinen hyödyntäminen keittiössä. Aineenvaihdunnan lisäksi chili parantaa myös pintaverenkiertoa pitäen siten huolta ihon nuorekkuudesta. Verenkierron kiihtymisestä ja immuunijärjestelmän aktivoitumisesta johtuen chili parantaa vastustuskykyä ja niinpä lisäsin oman sadon chiliä inkiväärin seuralaisena illan keittoon karkottaakseni kastumisesta seuranneita vilunväreitä. Chilipaprika on hyvin vitamiinipitoinen sisältäen runsaasti C- ja E- vitamiinia sekä antioksidantteja ja beetakaroteenia. Nämä aineet evät kuitenkaan säily kokonaan tallessa kuivatussa jauheessa, joten siksi tuore palko on ytimekkäämpi vaihtoehto. Lisäksi chilillä on taipumus hillitä ruokahalua ja tasapainottaa verensokeria.
Tämän Etelä-Amerikan tuontikasvin tulisuus perustuu kapaisiisiin, joka saa makuhermon päät hetkellisesti ärtymään ja lähettämään kipusignaaleja. Keho reagoi signaaleihin eriyttämällä enforfiinia eli rauhoittavaa mielihyvähormonia. Hetkellinen yliherkkyys makuhermoissa johtaa kaikkein makujen voimistumiseen ja siksi pieni lisä chiliä tuokin ateriaan muita makuja esiin nostavaa ja korostavaa lämpöä.
Tavalliselle kuluttajalle soveltuvalla asteikolla chilit voidaan arvioida välillä 1-10 niiden tulisuuden mukaan. Tämän lukiessani olinkin tyytyväinen omaan vahvuus valintaani, vaikka mausteisesta ruuasta pidänkin. Chilin tulisuuteen tottuu helposti säännöllisellä käytössä, mutta vastaavasti makuaisti herkistyy pidemmillä tauoilla. Myös aineen vaihduntaa vilkastuttavat ominaisuuden hälvenevät liian runsaalla käytöllä. Jos kuitenkin suuhun erehtyy laittamaan liian tuista tavaraa ensiapuun käyvät viileät maitotuotteet tai rapeat näkkileivät. Rasvaliukoisen kapaisiisin liekkien sammuttamiseen vedestä ei ole apua, mutta vartin odotus hälventää suusta pahimman poltteen.