Haaveista tavoitteisiin
Sateinen viikonloppu antoi aikaa pohtia Lilyn toimituksen heittämää kysymystä – ”Mitkä kymmenen asiaa aiot tehdä elämäsi aikana?” Tammikuussa päättyvän harjoittelujakson jälkeisen elämän pohtiminen alkaakin olla ajankohtaista, vaihtoehtoja olen alkanut kartoittaa, mutta vielä en osaa tehdä päätöksiä. Helpommalta tuntuukin rakentaa suunnitelmia hamaan tulevaisuuteen, tässä siis listaukseni:
1. Samoilua Lapissa
Luonto antaa minulle voimaa ja inspiraatio ja etenkin suomalaisessa luonnossa on oma mystiikkansa. Aina syksyin haaveilenkin ruskavaelluksesta sekä hillamättään löytämisestä ja talvisaikaan revontulien loisteesta. Pienet revontulet olen nähnyt Kainuun mökillämme, mutta halusin vielä kokea niiden värikkään loisteen Lapin pimeässä yössä, tunturin laelta, pakkasen paukkeessa. Kuluneena vuonna vaihtareiden kanssa ajatuksia vaihtaessa Suomessa heitä kiehtoo suuret metsät ja Lapin pohjoinen valo.
2. Matka vuoristoon ja uudelle mantereelle
Vaihtovuotenani sain uusia ystäviä ympäri maailmaa ja vapaa vuodesohva löytyy nyt melkeinpä mantereelta kuin mantereelta. Haluan itselleni luvatakin pitäväni heihin yhteyttä ja sopivan tilaisuuden tullen lähteä ainakin lennolle Japaniin sekä Sveitsiin.
3. Osallistua opiskelijana arkkitehtikilpailuun
Vaihtovuoden ja töiden takia, minulla ei ole ollut aikaa kilpailujen tekoon vuosikurssikavereideni tavoin. Kilpailu maailma ja ominen rajojen testaaminen kuitenkin kiehtoo minua ja se onkin jotain mitä haluan kokeilla vielä ennen valmistumistani. Nyt Tanskassa työskennellessäni ja nähdessäni kilpailumateriaalien palautuksen tasoa saan luottoa myös omiin taitoihini, sillä koulutöiden tasolla pärjätään.
4. Aikaa taiteelle
Nelivuotiaana aloitin kuvataidekoulun, jonka lopetin vasta muutettuani uudelle paikkakunnalle aloittaessani arkkitehtuurin opiskelun. Kaipaan kuitenkin säännöllisiä hetkiä luovuuden purkaukselle. Pitkän taon myötä minulle alkaa syntyä myös jo tyhjän paperin pelkoa. Suomeen palattuani ja ennen työelämään siirtymistä haluankin syventää osaamistani niin grafiikan kuin valokuvauksen osalta.
5. Tehdä sammalgraffiti
Arkkitehtuurin myötä kiinnostukseni myös graffiteja kohtaan on kasvanut ja näen rumuudessa kauneutta. Spreymaalauksen tekniikkaa en hallitse eikä kiltti luontoni uskalla lähteä maalailemaan ihan mihin vain. Happaman maidon avulla kasvava sammalgraffiti vois olla kuitenkin keinoni vaikuttaa ympäröivään katutilaamme ja yllättää iloisesti tarkkasilmäinen ohikulkija.
6. Skissailua hautausmaalla
Jo monena kesänä Turun hautausmaalla vieraillessani olen ajatellut, että tänne minun tulisi tulla rauhoittumaan ja istumaan vihkoni ja kynäni kanssa. En ole ikinä kokenut hautausmaata epämiellyttäväksi taikka pelottavaksi paikaksi, vaan koen löytäväni sieltä kaunista lohtua. Tanskassa asuessani käsitykseni hautausmaasta on myös avartunut. Se ei ole vain edesmenneiden muistolehto vaan yhteinen kohtauspaikka.
7. Harjoitella tanskankieltä
Olen lukenut tanskaa kohta vuoden, tarkkaan ottaen 252:n oppitunnin verran. Hieman syksyn työpaineiden myötä mietin tähän moduuliin lopettamista, mutta joka tapauksessa Tanskasta pois lähtiessäni en halua heittää tuntejani hukkaan. Tästä lähin tanskalainen musiikki, kirjallisuus sekä tanskalaiset elokuvat kulkevat mukanani. Parastahan tietysti olisi, jos löytäisin jonkun jonka kanssa puhua jatkossakin, tosin minun pitäisi löytää myös tasapaino tanskan ja ruotsin välillä, sillä vielä en puhu tanskaa puhtaasti ja ruotsia en enää taida ilman tanskalaisvivahteita
8. Lisää haastetta treeniin – ensimmäisenä 10 leukaa
En pysty kuvittelemaan elämääni tai edes viikkoa ilman liikuntaa. Jouduttuani lopettamaan käsipallon minulta puuttuu kuitenkin selkeä tavoite, minkä puute laskee ajoittain motivaatiotani. Aina silloin tällöin, mietin pitäisiköhän laittaa nimi juoksumatkan lähtölistaan, mutta siihen en tunne kuitenkaan palavaa intohimoa. Kilpailuhenkisenä ihmisenä kaipaan kuitenkin tuloksia ja oman kehityksensä seurantaa. Uusi harrastus esimerkiksi nyrkkeilyn taikka crosfitin parissa hieman kiehtookin minua. Suuri suuntaisemmat liikunnalliset tavoitteet saavat varmasti apua vuodenvaihteen päätöksistä. Asuinpaikasta riippumatta voin kuitenkin asettaa itselleni leuanveto haasteen – kymmenen leukaa ja puolivälissähän tässä jo mennään.
9. Kohdata joku, jolle kattaa aamupala
Sisimmissäni olen perhe- ja koti-ihminen ja hääräily keittiössä symboloi minulle myös lähimmäistään välittämistä. Minussa onkin varmaan isoäitimateriaalia, mutta siihen on hieman matkaa. Pahoin kuitenkin pelkää, että äitinä olisin turhan tiukka, jos siihen tilanteeseen edes päätyisin. Haaveilen kuitenkin, että vielä joskus saan jakaa arkeni ja herättää jonkun kahvin tuoksuun.
10. Osallistua ravintolapäivään
Varmaan joka toisen suomalaisen haave on oma kahvila, kuten myös minun. Huonoina koulupäivinä olenkin valmis lähtemään urheiluopistoon Kainuuseen taikka hyppäämään toimiston koneen äärestä raakakakkujen pariin. Täyskäännös kahvilamaailmaan ei kuitenkaan taida olla kannattavaa, mutta leivontavimmaani voisin varmasti tyydyttää ravintolapäivässä, kunhan vain aikanaan löydän tieni takasin Suomeen.