Kesäpäivä

Eilen äitini yllätti minut. Ensinnäkin hän vietti päivänsä tyttäriensä kanssa kotiseutumatkaillen ottaen töistä hetkeksi vapaata. Suurempi yllätys oli, että hän ehdotti lounasta sushi ravintolassa. Minulle japanilaisen keittiön antimet ovat suurta ja valitettavan harvinaista herkkua, mutta muut perheestäni tuntuvat niitä kaihtavan rohkenematta kunnolla edes maistaa.

Ehdotukseen sisältyi myös kolmas yllätys. Hämmästyksekseni kyseinen ravintola sijaitsi Paraisilla. Ravintola TA TA Takeaway oli avannut ovensa jo toukokuussa Koulukatu 11:sta, sinapinkeltaisen pienkerrostalon kivijalassa. Auringossa kellivän ravintolan tilat olivat pienet, mutta niistä välttyi avoimuus ja aitous. Mistään valmisruokaravintolasta ei siis ollut kyse, vaan sushien rullauksesta päävastuussa oleva Sari Slotte oli kartuttanut taitojaan jopa Kiotolaisessa kolmen Michelin-tähden ravintolassa.

 

Sushin sijaan päädyinkin viikon lounasvaihtoehtoon, grillattuihin silakoihin. Annokseni sisälsi pienen alkusalaatin vihreästä salaatista, merilevästä, hillotuista kurkuista ja ravuista. Pääruokani grillatut silakat tarjottiin seesamihunnussa lämpimällä riisiperillä. Ystävällisesti kokki suostui tekemään siskolleni oman kalaa kaihtavan annoksen kanasta. 

 

Ruoka oli herkullista, tuoretta ja raikasta. Pidin erityisesti ravintolan tavasta yhdistää japanilainen keittiö paikallisiin aineksiin ja suomalaiseen ruokakulttuuriin. Alkusalaatin etikkakurkut toivat mielen isoäitini kurkkusalaatin ja pehmeiksi paistettujen silakoiden yhdistäminen riisiin oli uusi mutta toimiva yhdistelmä. Annoksen hinta ja koko olivat myös kohdillaan. Monesti japanilaiset annokset ovat pieniä taideteoksia, joilla vasta herätellään makunystyröitä suuremman nälän täyttymättä. TA TA Takeaway luo annoksensa kuitenkin suurin ja selkein linjoin ilman turhia kikkailuja. Perinteiset sushirullat jäivät tällä kertaa maistamatta, mutta asia täytyy vielä korjata, vaikka kotiin otettavalla laatikolla, ennen Kööpenhaminaan paluutani.

Kotiseutumatkailumme ei päättynyt Paraisten sushi ravintolaan, vaikkakin se oli minulle päivän kohokohta, vaan seuraavaksi suunnistimme Saloon. Sisko oli bongannut lehdessä mainoksen suuresta Outlet-myymälästä, jossa viilentävien puhaltimien alla paneuduimme pakkaamaan puolenlitran pussiin niin monta hiekanväristä luomiväriä ja kesäistä kynsilakkaa kuin taisimme. Kööpenhaminan kalliit hinnat tiedostavana ruokahörhönä nappasin mukaani myös pussillinen jauhettua marja-aroniaa sekä kirjan raakoja herkutteluhetkiä varten.

Kahden jäljissä suomalaista kahvihammasta alkoi kolottaa ja pysähdyimmekin vielä kotimatkalla Design Hillillä, jossa hätä tuli tyydytettyä suurella americanolla. Pysähdys oli kuitenkin kohtalokas ja matkaan tarttui vielä edullinen mutteripannu ja kierrätyskankainen takki. Sisko tosin koitti estellä sanoen näyttäväni Vilijonkkalta, mutta minusta se ei ollut ollenkaan paha vertaus, vaan se meni sarjaan aiempien kanssa. Kööpenhaminassa vieraillessaan hän tokaisi minun näyttävän hahmolta Harry Potterista pukeutuessani sateisena päivänä harmaaseen ”viittaani” ja lenkkareihin.