Mökillä voi ottaa rennommin

Haapojen havina, meden huumaava tuoksu, syvän vihreä ruoho, pronssisena kimmeltävä järvenpinta, kasteen kostuttamat kengänkärjet.

Lomalla en suinkaan suuntaa etelämmäksi, vaan mieleni halajaa aina vain askeleen pohjoisemmaksi. Ensin Kööpenhamina vaihtui Suomen saaristoon ja nyt majailen Kainuussa. En kaipaa yleellisiä lomakohteita. Mökkimme Sotkamossa, järven rannalla, vaarojen ympäröimänä, ulkosaunoineen ja huusseineen on kaikki, mitä onneen tarvitsen.

Helposta matkakohteesta ei tosin ole kyse, vaan mökkimatka on päivän mittainen etappi ja istumalihakset joutuvat takapenkillä koetukselle. Kärsivällisyys on vuosien saatossa kuitenkin kasvanut, vaikka odottavan aika tuntuu aina pitkältä. Melkein seitsemänsadan kilometrin etäisyys on toisaalta osasyy, miksi mökille on aina niin ihana palata, se on hetken harvinaista herkkua. Myös mieleni aistii koordinaattien muutoksen ja täällä lomailen joka solullani nauttien siitä kaikin aistein.

Mitä olisikaan Kainuun loma ilman kainuulaisia makuja? Pidän pohjoisen ruuan syvästä mausta ja luonnon antimien hyödyntämisestä, vaikkakin se tahtoo mennä herkuttelun puolelle, mutta lomallahan voi ottaa hetken kepeämmin mielin.

 

Edellispäivänä teimme kauppareissun Sotkamon kirkonkylään ja pakollisen pysähdyksen torin laidalla olevaan kahvila Muruseen. Kahvilan vohveleihin ihastuimme helmikuisella hiihtoreissulla, mutta tällä kertaa kahvin seuraksi lautaselleni valikoitui ruiskuorinen savumuikkupasteija sekä tietenkin rommirusinajäätelö kookospallon kera. Kahvilan vohvelit ja jäätelöannokset eivät koskaan petä koollaan ja ne ovat aina kauniisti höystetty kermavaahdoin, siirapein, marjoin ja mantelein. Hieman olemmekin haikeita kahvilan sulkeutumisesta, mutta eihän se Kajaaninkaan kahvila niin kaukana ole.

Tasapainottaaksemme herkuttelua torilta tarttui mukaan makeita nauriita, jotka päätyivät salaattiin osaksi ”täyspaleo” ateriaa, sillä olihan kookosöljyssä paistettu ja himalajan suolalla maustettu hauki itse pyydetty.