Kyllä sitä jo ikävöin, omaa kotisalia. Kehoni vaatii säännöllistä liikuntaa ja siksi kesälomallakaan en täysin puntteja hylännyt. Suomeilu kuitenkin rikkoi säännöllistä treenirytmiäni, kun etäisyyttä omalle salille kertyi liikaa. Salitta en kuitenkaan pysty olemaan ja ääriesimerkkinä voin kertoa, että viime syksynä Kööpenhaminaan muuttaessani minulla oli sali kortti ennen omia kotiavaimia.

Kuluneen kesän tilapäisiä budjettiratkaisuja salikodittomuuteeni olivat kahdenviikon passi samalle salille siskon kanssa, Kainuun maastoon sijoittuva äidin mökki bootcamp, kertakäynnit Kaarinan uimahallin kuntosalilla, tosin vältellen aamutuimaan puheliaita patuja sekä tietenkin saunalenkit.

Jo ensimmäisellä viikolla omaa salia tuli ikävä, kun siskon käyttämä sali osoittautui hyvin varustelluksi, mutta aikamoiseksi hikisammioksi. Hurjasta hajusta oli kuitenkin höytyä, sillä juoksumaton ja kuntopyörien sijaan löysin taas soutulaitteen. Nyt olenkin vallan lämmitellyt soutulaitteella, joka mukavasti avaa selkää samalla kun mökkijärven pinta kimmeltää vielä verkkokalvollani. Ikävä omalle salille ei helpottanut myöskään loma loppuvaiheessa, jolloin Turun hikiset ja ähisevät karjut vaihtuivat rauhallisiin eläkeläisiin. Oman sydämen syke ja raskas hengitys tuntuivat täyttävän koko kellarin.

Lue koko juttu uudesta ositteesta www.cleanchoice.fi.