Punajuuripihvit maaliskuun varastokasviksista
Viime syksystä alkaen olen harjoitellut sesongin mukaisempaa syömistä edullisempien hintojen ja paremman maun perässä. Satokausittaisen syömisen etuihin kuuluvat myös tuoreus, lisäaineettomuus ja egoloogisuus. Apunani ja tukenani minulla on satokausikalenteri, josta olen kirjoittanut jo aimmeninkin ja johon perehtymisen myötä suomalaisesta juureksista ja erilaisista kaaleista on tullut keskeisiä talvikeittiöni aineksia.
Talven pimeät kuukaudet, kuten vielä maaliskuukin, mennään etelän eksoottisten hedelmien ja oman maamme varastokasvisten voimalla. Sesonginmukainen, valikoiva syöminen ei yksipuolista ruokavaliota, vaan pikemminkin päinvastoin. Ainakin itse olen oppinut käyttämään monipuolisemmin suomalaisia juureksia, joita ei tähän aikaan vuodesta ole hinnalla pilattu, kun kilon säkki lähtee mukaan alle eurolla.
Uusiin tai vieraampiin kasviksiin kannattaakin tutustua aivan sellaisenaan maistellen tai uusia reseptejä koettaen. Tämän talven aikana etenkin punajuuresta on noussut suosikkini niin uunissa paahdettuna kuin mehevinä vegaaneillekin kelpaavina pihveinä. Punajuuripihvien tehtailu alkoi Liftedin poikien innoittamana, mutta vähitellen pihvit ovat saaneet oman muotonsa. Juurekset mielletään helposti jouluiseksi ruuaksi ja mietinkin reseptin säätöä tulevaa varten, kunnes sain itseni kiinni mielemme rajoittuneisuudesta leimaten punajuuren juhlapyhien ruuaksi. Oivalsin, että niin reseptin julkaisua kuin sen testausta ei kannata säästää jouluun, sillä varastossahan näitä herkullisia punajuuria vielä riittää.
Keskittymällä sesongin tuotteisiin edessä on aina myös jotain, mitä odottaa. Myönnän sen itsekin, että odottelen jo kevään ja kesän raikkaita salaatteja, mutta ei aikaakaan kun torit taas jo notkuvat vihreästä. Vielä, jos saisin sisarenikin ymmärtämää, että salaattikulhon paahtuneilla punajuurilla, raastetulla punakaalilla tai hänen perään kuuluttamilla tomaateilla on kullakin oma aikansa. Ruokapöydässä saadut moitteet talvisen salaattikulhon sisällöstä kuittaan tuhahtaen, mutta sisimmässäni yhdyn lausahdukseen: ”Kohta niitä taas saa! — meheviä ja herkullisia kotimaisia tomaatteja. Itse asiassa tomaattien myyminen talvikuukausina pitäisi kieltää lailla; niin surullisen makuisia ja kalliita nämä hailakanväriset, tomaattia etäisesti muistuttavat epäekologiset katastrofituotteet ovat.”
Edeltävällä siteerauksella taroitukseni ei ole sättiä, vaan vain herättää ja rohkaista. Ehkäpä viikonloppuna voisitkin napata kauppakassiisi syvän punaisia punajuuria hailukoiden tomaattien sijaan tai tyhjentää juurikasvarastosi kevään tieltä.
Katso resepti uudesta ositteesta www.cleanchoice.fi.