Tag: hyvä mieli

Asun (vielä ihanan hetken) Kööpenhaminan ihanimmalla kadulla, Nørrebron Jægersborggadenilla, aivan suosikkikahvilani GRØD:n yläpuolella. Kyseiseen kahvilaan minun tulee kuitenkin mentyä aivan liian harvoin, kun yksin en sinne tohdi mennä. Kyseessä ei ole mikä tahansa kahvila, vaan sympaattinen puurokahvila, joka tarjoilee erilaisia puuroja ja risottoja aikaisesta aamusta ilta myöhään. Käynti GRØDissä ei kuitenkaan koskaan tuota pettymystä, vaan […]

Pitkästä aikaa töissä on ainakin hetkellisesti kevyempi jakso ja saan nauttia viikonlopun vapaista. Vapauden myötä hyödynsinkin museoiden sunnuntaista vapaapääsyä ja piipahdin kolmatta, mutta ehkäpä pitkään aikaan viimeistä kertaa Ny Carlsberg Glyptoteketissa, Kööpenhaminan kulttuurihistoriallisessa museossa. Ensimmäisellä kerralla ihastelin uudisosaan sijoitettuja Degasin balettitanssijoita, mutta nyt jäin pyörimään alakerran antiikkisten patsaiden pariin sekä aina yhtä viihtyisässä talvipuutarhaan.   […]

Se on tullut todistettua aiemminkin, etten arkisissa asioissa ole aina penaalin terävin kynä. Viikonloppuna koin yksinkertaisen oivalluksen nimeltään uppomunat. Pidän vastakeitetyistä kananmunista, joiden keltuainen on vielä lämmin ja hieman pehmeä. Monesti muistan munien keiton vasta viime tipassa ja seitsemän minuutin odotus tuntuu yllättäen liian pitkältä. Keittämiseen kuitenkin ryhtyessäni unohdan helposti ajantajun ja hehkuvien keltuaisten sijaan […]

Rakastan valkoista talvea ja sen taianomaisuutta. Kööpenhaminan mustilta kaduilta kimmeltävä taikapöly on kuitenkin poissa, mutta satumaailmaan voi silti täälläkin astua ovea raottamalla. Jos haikailet jo kesän perään, älä odota, vaan raota oikeaa ovea. Et tarvitse kalliita lentolippuja, vaan jo bussilipulla taikka omin kintuin voit päästä paratiisiin.   (Kasvutarina. Yllä kesäkuu 2014, alla tammikuu 2015) Yöllisen […]

– Se on lunta, kuiskasi Muumipeikko. Äiti on kuullut puhuttavan siitä ja sitä sanotaan lumeksi. Muumipeikon tietämättä hänen ihonsa samettipinta päätti ruveta kasvamaan. Se päätti muuttua vähitellen turkiksi, jota saattoi tarvita talvisin. Edessä oli pitkä urakka, mutta päätös oli tehty. Ja sehän on aina hyvä juttu. Päätöksen tekeminen osaa välillä olla varsin vaivalloista. Toisinaan tiedän tasan […]

Vuoden viimeiset työpäivät imivät minusta uskomattomasti energiaa ja kolmen viikon lähes katkeamattoman työputken myötä marraskuussa jo kohonnut joulumieli oli loman viimein koittaessa melkeinpä tipotiessään. Ensimmäistä kertaa minut valtasi ahdistava tunne, etten ole valmis jouluun. Minähän rakastan joulua, mutta nyt pipareidenkin leipominen tuntui vain ”to-do”-listan jatkeelta. Tiesin myös, ettei kotiin paluusta olisi mielen nostattamiseen heti apua, […]

Tunnen nenässäni hyasinttien vahvan tuoksun, mikä saa oloni tuntumaan kotoisalta. Tiedän kuitenkin etten ole enää muistojeni kodissa ja silmäni raottaessani näenkin tutuksi käyneen asuntoni, joka on vielä aamuhämärän verhoama. Nousen lämpimän peiton alta. Paljaiden varpaiden alla vastapesty puulattia tuntuu ihanan pehmeältä, mutta kylmältä ja kiskaisen villasukat jalkaani. Vedän ylleni myös suuren neuleen tassutellessani samalla keittiöön. […]

Se on kumma, kuinka yhdellä negatiivisella sanalla on kaikki hyvät pyyhkäisevä voima. Arkkitehtiopiskelijana olen tottunut kritiikkitilanteisiin, mutta en vieläkään osaa suhtautua työhöni kohdistuneeseen kritiikkiin täysin tyynesti. Koulussa meille korostetaan kritiikin suuntautuvan arvioitavaan työhön, eikä sen tekijään. Minun on kuitenkin vaikea irtautua työstäni, koska olen luovuttanut siihen palasen sisintäni. Kritiikeissä pyydänkin aina jotakuta ystävääni kirjaamaan saamani […]

Jei, se on tällä – joulukuu! Pienenä olisin suorastaan kirmannut alakertaan aamukahvin keittoon, jotta olisin päässyt avaamaan joulukalenterin ensimmäisen luukun. Sisko puolestaan olisi varmaan tähän mennessä raotellut jo osan suklaakalenterinsa luukuista. Lue koko juttu uusilta sivuilta www.cleanchoice.fi.

  19.11. 2013  Hän otti yhden ja raapaisi – kuinka se rätisikään palaessaan! Se hohti lämmintä, kirkasta valoa kuin pieni kynttilä, kun hän piteli kättään sen yllä. Se oli kertakaikkisen ihmeellinen valo. Tytöstä tuntui kuin hän olisi istunut suuren rautalieden ääressä, jolla oli kiiltävät messinkiset jalat ja messinkikoristelut. Oi kuinka tuli paloikaan! Runsaat neljä kuukautta […]