Tag: Kööpenhamina

  19.11. 2013  Hän otti yhden ja raapaisi – kuinka se rätisikään palaessaan! Se hohti lämmintä, kirkasta valoa kuin pieni kynttilä, kun hän piteli kättään sen yllä. Se oli kertakaikkisen ihmeellinen valo. Tytöstä tuntui kuin hän olisi istunut suuren rautalieden ääressä, jolla oli kiiltävät messinkiset jalat ja messinkikoristelut. Oi kuinka tuli paloikaan! Runsaat neljä kuukautta […]

Viime perjantai oli tähänastisen toimistoharjoitteluni hauskin päivä. Toisaalta en voi sitä toimistopäiväksi edes kutsua, sillä lastentarhan pörriäiset päästettiin ulkoilmaan. Yhdeksän harjoittelijaa pakkautuivat heti aamutuimaan piennen pakettiautoon ja lähtivät tienpäälle. Ystävykset Ben&Joy olivat laatineet matkaohjelmamme, joka jätti Kööpenhamina taakseen suunnaten laitakaupunkien kautta aina Ruotsin puolelle asti. Pääpaino oli Dorte Mandrup arkkitehtien töillä, mutta mukaan mahtui myös […]

Syvä hengenveto. Täytän kehoni kostean viileällä syysilmalla. Lokakuun koleus tuntuu ihanan raikkaalta, virkistävältä, jopa kaivatulta uneliaassa kehossani ja laukkaavassa mielessäni. Lukko kilahtaa ja jalat aloittavat huolettoman poljentansa tietäen määränpäänsä. Rämisevä mukulakivitys vaihtuu pian lehtien matoittaman asfaltin rahinaan. Saavun hautausmaalle. Ylimääräiset ajatukset katoavat. Rauhoitun. Olen läsnä. En kaipaa menneeseen, en haaveile tulevaan. Syysilma kietoo minut tiukemmin […]

Kööpenhamina, kesä ja kirpputorit ovat erottamaton yhdistelmä. En ole ollut koskaan ummehtuneiden ja ahtaiden kirppurorien ystävä, mutta Kööpenhaminan pihakirppisten myötä olen oppinut poimimaan kadulta asusteita ja vaatteita omaan vaatekomerooni. Kesäsunnuntaisin, jos minulla vain oli aikaa, tapasin lähteä ulos pyöräilemään ja katsastamaan kadunvarsille, sisäpihoille ja puistoihin puhjenneiden kirppisten tarjontaa. Edeltävänä sunnuntaina minun ei tarvinnut edes nousta […]

Kaupungilla pyöräillessäni korviini on kantautunut yllättävän paljon suomenkieltä. Syysviikonloppujen matkailijoita voinkin vinkata piipahtamaan Torvehallenerneilla, Kööpenhaminaan vuonna 2011 avatuissa kauppahalleissa, jonne itsekin suuntaan usein vikonloppuisin nuuskimaan uusia tuoksuja syöden samalla silmilläni joka kojun antimia. Halleilta löytyy varmasti jokaiselle jotakin, tilanteeseen kuin tilanteeseen, kukkaron paksuudenkin huomioiden. Ruokamatkaajan paratiisi muodostuu kahdesta hallista ja niiden väliin jäävästä pienestä torialueesta, […]

Lasten lorusta poiketen mansikoiden sijaan mustikat tekevät minulle oman, kotoisan maan. Aiemmin kertoessani polustani ruokaharrastuksen pariin jaoin Vaniljaisen valkuaispuuron reseptin, jonka kylkiäisenä mustikat ovat aivan ehdoton. Hieman kaipailenkin jo aitoja metsämustikoita mutta Kööpenhaminassa aamupuuro on löytänyt uuden kylkiäisen – porkkanan. Ennen Kööpenhaminaan muuttoani porkkanat eivät kuuluneet vakio kauppalistaani, sillä kouluruokaloiden ananassäilykkeen liemessä lilluvat raasteet saivat minut […]

Perjantai. Kello on jo yli kuuden ja istun vieläkin toimistolla. En sentään enää koneen äärelle, vaan perjantaibaarin puolelle siirtyneenä. Vanhempi arkkitehtipolvi on kahta viimeistä lukuun ottamatta jättänyt toimiston, mutta harjoittelijat piirittävät runsaslukuisina keittiön pöytää. Lännestä nousevat tummat pilvet havahduttavat minut kuitenkin pakkaamaan tavaroitani ja uupuneiden aivosopukkojen perimmäisistä onkaloista soperran vielä muutaman englanninkielisen sanan ilmoittaakseni lähtöaikeistani. […]

Vuosi sitten muutin Kööpenhaminaan ja aloitin vaihtovuoteni Det Kongelige Danske Kunstakademin arkkitehtiosastolla. Koulu on huomattavasti omaani suurempi ja itse arkkitehtuurin laitoksen sisältä löytyi osastot 1:stä 11:sta. Osastojen numerot antavat jonkinlaista osviittaa työstettävästä mittaskaalasta – Mitä suurempi numero, sitä pienempi on piirustusten skaala. Niinpä osasto 1 alkaa suuren mittakaavan maisemasuunnittelusta ja osasto 11:sta päädytään huonekalujen suunnitteluun. […]

Ensikertaa paluu lomalta omaan kotiin tuntuu helpommalta. Luulen, että ratkaiseva tekijä on juurikin tuo sana oma. Kööpenhaminassa minua ei enää odota pieni alivuokrattu huone, vaan 45 neliötä omaa valtakuntaa. On ihanaa uinua untenmaille ja ponkaista pirteänä ylös oman rytmin mukaan, joka sattuu olemaan poikkeuksellisen varhainen, vaikkakin neljä vuotta arkkitehtuurin opiskelua alkaa tehdä tehtäväänsä ja vetää […]

Kyllä sitä jo ikävöin, omaa kotisalia. Kehoni vaatii säännöllistä liikuntaa ja siksi kesälomallakaan en täysin puntteja hylännyt. Suomeilu kuitenkin rikkoi säännöllistä treenirytmiäni, kun etäisyyttä omalle salille kertyi liikaa. Salitta en kuitenkaan pysty olemaan ja ääriesimerkkinä voin kertoa, että viime syksynä Kööpenhaminaan muuttaessani minulla oli sali kortti ennen omia kotiavaimia. Kuluneen kesän tilapäisiä budjettiratkaisuja salikodittomuuteeni olivat […]