..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

*rumpujen pärinää* ja lupa edetä

Tänään kävimme lapsettomuuspoliklinikan lähettämänä psykiatrian poliklinikalla keskustelemassa kahden psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.  Lapsettomuuspolilta pyydettiin siis VIELÄ yhtä lausuntoa jo KAHDEN toimitetun lisäksi. Siitä, että minussa ei ole mitään vikaa. (Lapsettomuuspoliklinikan lääkäri oli kirjannut, että olisi hyvä keskustella pettymyksensietokyvystä ja realistisista odotuksista ja lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista.) Niin me sitten istuimme tunniksi alas ja puhuimme. Kukaan meistä neljästä ei […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

katkeransuloinen elämä (ja itketty tämä päivä)

Eilen kaupassa näin yhden vanhan partiokaverin äidin. Kassalla hän liimautui kylkeeni, hymyili maireasti ja kysyi, asummeko ME vielä vanhassa lapsuudenkodissani. Kun vastasin, että asutaan, niin hän tuli kertakaikkiaan ihoon kiinni.  ”No ja kuinkas monta lasta olet onnistunut hankkimaan?” Hymähdin, että ei meillä ole lapsia. Sain sitten siinä, kassalla, pikaluennon siitä, kuinka ”jokaisella naisella on parastaennen-päivämäärä […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

meni talvi ja meni kevät. eikä vauvaa näy.

Saatiin aika psyk.sairaanhoitajalle vasta ensi kuun puoliväliin. Sitten hän kirjoittaa lausuntoaan ja EHKÄ toukokuussa päästään uudelleen lapsettomuuspoliklinikalle. Ja todetaan, että ei tässä nyt enää ennen kesätaukoa mitään ehdi. Välillä ketutuskäyrä ponnahtaa läpi katosta. Välillä ketutus saa minut huutamaan suoraa kurkkua (yleensä auton sisällä ja yksin matkustaessa) ja paiskomaan ovia. Välillä se kirvoittaa palavat kyyneleet silmiin […]

se on täytetty (siis tutkintotodistushakemus!)

se on täytetty (siis tutkintotodistushakemus!)

Aurinko paistaa. Ihan syvimpään sielun sopukkaan asti ja oikein kutittaa sitä säteillään. Tänään on ilon päivä. Jätin juuri tutkintotodistushakemuksen. Samalla tuntui sille, kuin kummallinen painolasti olisi nostettu hartioilta pois. Tilalle tuli rauha, ilo ja valtava riemu. Niin valtava, että oli pakko tanssia voitontanssi olohuoneen lattialla. Miestä nauratti ja huvitti.  Minä onnistuin, minä pystyin. Kaikesta viime […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

”ajetaan ulos masennuksen henki”

Eilinen MOT kuvotti. Oksetti. Teki surulliseksi. Minusta on ajettu ulos riivaajia. Tämä tapahtui ensimmäisen raiskauksen jälkeen. Eräässä seurakunnassa oli rukousilta, jonne menin yksin. Istuin penkissä hiljaa, halusin sisäiseen pahaan olooni edes jotain lohtua hengellisistä lauluista. Sitä sainkin. Aina siihen saakka, kunnes minua tartuttiin kiinni hartioista ja alettiin ravistella. ”Herra Jeesus, sinun nimessäsi me ajamme tästä […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

posti kulkee (ja MIHIN HÄVISI OPINNÄYTETYÖ?!?)

Ja mitäs sitä sitten tehdään, kun kropasta viimeiseen pisaraan tiristetyillä voiman rippeillä loppuun saatettu opinnäytetyö paljastuu KADONNEEKSI? Viime tiistaina lähetin opinnäytetyöni erääseen painoon erääseen eteläisempään kaupunkiin, koska juuri tuossa eräässä painossa sidotaan meidän oppilaitoksen opinnäytetyöt. Suljin Siwan oven hymyillen, IHANA vapaus! Kaikki oli tehty, kaikki oli hyvin. VÄÄRINVÄÄRINVÄÄRINVÄÄRINVÄÄRIN Odottelin postia torstaina. Ja perjantaina. Viikonloppuna lohduttelin […]