Tag: traumaperäinen stressihäiriö

Vuoden viimeinen päivä. Tämän blogin viimeinen postaus. Kun aloitin tämän blogin, kuljin pimeässä. Elin tahattomasti lapsettoman elämää silloisen puolisoni omaishoitajana. Ihan ensimmäisen tekstini kirjoitin yleissairaalapsykiatrian osastolta, jossa olin hoidettavana äkäilevän ja hankalan traumaperäisen stressihäiriön vuoksi. Unettomana, ahdistuneena, traumamuistojen kiduttamana.  Vuodet ovat pitäneet sisällään paljon. Niihin on mahtunut valtavasti iloa. Kumppanuutta. Selviämistä vammasta huolimatta. Iloa arjen […]

Yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla Setä Psykologin vastaanotolle ilmestyi myös Täti Lääkäri. Setä Psykologi oli pyytänyt hänet mukaan, koska terapiasuhde on päättymässä. Tuntuu ihan käsittämättömälle, että nyt ollaan tässä. Täti Lääkäri kyseli voinnista. Kuulumisista. Pyysi vertaamaan vointia siihen, kun olen aloittanut asiakkuuden polilla tämänhetkiseen.  Silloin: todella vaikeat uniongelmat, pitkään jatkunut unettomuus jokaöiset jatkopainajaiset traumatapahtumista hajuista, äänistä, tuntemuksista, mauista […]

Alkuja. Niihin alkaa vähitellen tottua. Viime viikolla alkoi loma. Koko kuukauden mittainen. Ihana, oma loma. Asetin lomalle kolme tavoitetta: 1. Teen niitä asioita, joista tulee hyvä mieli. Siis: luen, uin, kävelen paljasvarpain kallioilla, istun keinussa ja ihmettelen takapihan vanamoita, kieloja ja metsätähtiä. Reissaan. Köllin sohvalla. Näen rakkaita. Inventoin kaappeja ja nautin tilan tunteesta. Teen käsitöitä. […]

Kävin juttelemassa setä Psykologin kanssa. Viime syksynä olin jo lopettamassa terapiaa. Miten viisasta olikaan, että ei lopetettu!  Viime syksynä ja alkaneen vuoden aikana on ahdistus ollut välillä jotain ihan käsittämätöntä. Unet ovat olleet hakusessa,  painajaiset ovat pitäneet hereillä ja ptsd on kiukkuillut urakalla.  Setä Psykologi on jaksanut kuunnella, teettää emdr:ää ja rohkaista.  Välillä on ollut […]

Sinä tulit eteeni ja katsoit minua silmät leimuten. ”Sinä jätit minut ihan yksin”, kivahdit ja käänsit minulle selkäsi. Hento nyyhkytys vavisutti koko pientä kehoasi. ”En jättänyt”, sanoin ja nostin sinut syliin. — Osallistuimme paloharjoitukseen. Olimme puhuneet siitä reilun viikon. Luimme paloautokirjoja ja katsoimme Ransun pelastuskoulua. Laskimme päiviä siihen, että paloautot tulisivat ja näyttäisimme, miten hienosti […]

Välillä on päiviä, jolloin mieli on mytyssä ja sisin kippuralla.  Välillä on päiviä, jolloin kaikki on mustaa ja pimeää. Silloin ei jaksa enää yhtään naistenlehtien ohjetta masennuksen selättämiseen porkkanmehua lipittämällä tai juoksemalla paha mieli pois. Vaikka juoksisin Helsingistä Nuorgamiin tai Seinäjoelta Kuhmoon,  niin en pääsisi eroon siitä. Traumaperäinen stressihäiriö ei parane luontaistuotteilla vaan traumaterapialla ja tarvittaessa […]

Astuin auditorion ovesta sisään. Tuntui, että koko maailma heitti kiepin. Penkkirivin päässä oli henkilö, joka on joskus ollut hoidossani mukana. Silloin, kun elämä on ollut mustaa ja unetonta ja kaikki on ollut rikki. Osastolla. Vatsassa väänsi. Jouduin istumaan samalle penkkiriville, koska muualla ei ollut tilaa. Hän tervehti iloisesti. Minä yritin olla yhtä iloinen, vaikka kaikki […]

Olen tänään pihakeinussa miettinyt sitä, miltä toipuminen tuntuu? Tältä se tuntuu.   sinne ja takaisin   ahdistuksesta syvimpään niin kauas missä tuntuu ettei enää ole elämää niin pimeään missä ei loista edes yhtä valonsäiettä   läpi kivun ja kyynelten   valoon   (ja se tuntuu niin uskomattoman hyvältä, että sille on vaikea löytää sanoja. Tekisi […]

Eilen oli käynti psykiatrian poliklinikalla. Täti Lääkäri ja Setä Psykologi olivat molemmat läsnä. Keskustelimme hieman alle tunnin. Yöunista. Parisuhteesta. Lapsettomuushoidoista. Olimme monesta asiasta yhtä mieltä. Siitä, että on oltava toivoa. Ja että parisuhteessa asioita voi selvittää vain puhumalla. Siitäkin, että konsultaatiopyyntö on ensisijaisesti haaveissa siintävän lapsenkin etu.  Kaikkein riemastuttavinta oli kuitenkin Täti Lääkärin viimeinen lause: […]

”Mille susta tuntuu tuo diagnoosi?”, kysyi setä Terapeutti. ”Se tuntuu siltä, että mä oon elossa”, vastasin minä. Välillä (joskus) tunnustan sen ärsyttävän. Välillä (joskus) vihaan sitä. Välillä (joskus) toivoisin sen katoavan. On ollut aikoja, jolloin en ole tullut sen kanssa toimeen laisinkaan ja aikoja, jolloin se ei ole muistuttanut olostaan ollenkaan.  On ollut aikoja, jolloin […]