On helpompaa suuttua kuin muuttaa toimintaansa

rakkaussalaatti-6_0.jpg

No huh, millaisen kommenttivyöryn Oton viime kertaiset ajatukset ruokaostoksista herättivät. 104 kommenttia, joissa tuli kyllä aiheen koko kirjo esille: parhaita olivat toki ne, jotka totesivat että vittu mikä idiootti, eivätkä esimerkiksi nähneet tarpeelliseksi perustella omaa, eittämättä täydellistä, näkemystään mitenkään. Siinä kommentoijan oma älykkyys ikään kuin korostuu.

Joka tapauksessa postauksen herättämä raivo oli hämmentävää ja vähän jopa ahdistavaa. Osaksi tästä, suuremmaksi osaksi muista syistä Otto ei toistaiseksi jatka bloggaamista. Itse kirjoittanen, jos aikaa tai jotain superspesiaalia kirjoitettavaa mieleen juolahtaa. Älkää siis unohtako meitä! Joka tapauksessa kommenttien kiivas suuttumus puhuu omaa kieltään: aiheesta on selvästi tarpeellista kirjoittaa ja keskustella. On helppo lähteä puolustamaan omaa vakiintunutta tapaansa kuin tarkastella ja tarvittaessa muuttaa omaa toimintaansa.

Muutamaan edellisen postauksen kommenttiin haluankin tarttua.

Moni puolusti raivokkaasti kauppojen omia halpamerkkejä, jotka ovat ihan samaa tavaraa kuin merkkituotteet. Joissain tuotteissa näin on, joissain taas ei. En esimerkiksi vertaisi jättipakkauksissa myytäviä, Puolassa juustonkaltaisista aineista valmistettuja valmissiivuja muihin juustoihin.

Niissäkin tuotteissa, jotka ovat samaa tavaraa eri paketeissa, on varjopuolensa. Halpa hinta ei koostu vain pienemmistä markkinointikuluista tai rumasta pakkauksesta. Kuten jonkun linkkaama Kilpailuviraston selvitys kertoo, on kauppojen halpamerkeillä suuriakin vaikutuksia. Selvitystä varten tehdyssä kyselyssä kävi ilmi moniakin arveluttavia menettelytapoja: Kaupan ostohintavaatimuksilla alkaa olla epäterveitä vaikutuksia tuotteiden laatuun. Hinnankorotusten yhteydessä on suuri riski tuotteen pois putoamisesta. Suuret kaupat vaativat myytäviltä merkeiltä usein kohtuuttomia markkinointirahoja, joille ei kuitenkaan tarjota vastinetta. Markkinointiraha onkin ennemmin kynnysraha. Monesti pienillä valmistajilla voi olla vaarana joutua antamaan uudet tuoteideansa kaupan omalle merkille. Valmistajan oma merkki voi myös jäädä tyystin pois valikoimista.

Halvempi hinta ei siis aina ole pois vain pakkaussuunnittelusta ja markkinoinnista (jotka muuten niinikään työllistävät ihmisiä) vaan todennäköisesti se näkyy myös siellä tuoteketjun tärkeimmässä päässä: tuottajalla.

rakkaussalaatti-2.jpg

Tilannehan on järjetön esimerkiksi munatuotannossa: 60% hinnasta menee myyjälle, 40% tuottajalle. Erityisen kovia polkijoita ovat kuulemma juuri Pirkka ja Rainbow, kertoi eräs munatuottaja. On vaikea kuvitella, miten tilanne olisi parempi muillakaan aloilla. Ei siis kannata olla varauksettoman iloinen ostaessaan halpamerkin Suomessakaan tuotettuja tuotteita. Esimerkiksi Fitness Führer kertoi edellisen postauksen kommenteissa Sauvon säilyketehtaalla valmistetuista Rainbow-maustekurkuista, joita Führer oli ostanut. Sauvon säilykkeen omaa tuotetta ei ollut valikoimissa, kertoi Fitness Führer myös. Sopii aika mainiosti yhteen Kilpailuviraston selvityksen kanssa. Varma en tietenkään voi olla.

Moni hyökkäsi myös raivoissaan kommentoimaan sitä, kuinka törkeää on 1) ylipäätään arvostella ja 2) arvostella varsinkaan yhden ostoskorin perusteella. Hei pliis jengi, antakaa anteeksi kliseinen lausahdus, mutta syytön heittäköön ensimmäisen kiven. Totta on, että jokainen terveellisestikin syövä ostanee joskus jotain kiistatta epäterveellistä. Yhden ostoskorin perusteella ei tosiaan voi vetää vedenpitäviä johtopäätöksiä. Väitän kuitenkin, että jonkinlaisen käsityksen ostoksista kuitenkin saa, ja ilman ostoskorien tarkkailuakin on selvää, että monien ruokailutottumuksissa todella on parannettavaa.

lohipasta.jpgKommenteissa vilisi valtavasti asioita, joihin haluaisin tarttua. Monet toisaalta tuntuivat täysin absurdeilta. Oli vaikea käsittää kirjoittajien ajattelua, koska se oli huomattavan kaukana omista ajatuksistani. Monista kommenteista kuului pula-ajan jättämä kaiku: kaikkea täytyy saada paljon ja aina, huolimatta siitä, onko se jokin edes erityisen hyvää. Hyvänä esimerkkinä pakkauskooltaan ja sisällöltäänkin arveluttavat juustosiivupakkaukset: onko juustoa pakko saada mättää jokaisen leivän päälle? Mistä se kertoo? Jos leipä on hyvää, ei se tarvitse päälleen voita kummempaa. Joskus toki tekee mieli juustoa, mutta koska huonokin juusto on tyyristä, ostan juustoa harvakseltaan ja silloinkin pienissä pakkauksissa, harkittuihin herkkuhetkiin

Jotkut onnekkaat ulkomailla asuvat pääsivät voitonriemuisena kommentoimaan, että täällä syödään ihan samaa paskaa! Ruokakulttuuri on pelkkä myytti, sitä ei ole täälläkään! No ei kai ole, jos vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti syö mitä sattuu.

Aivan kuin olisi jotenkin tavoiteltavaa, että ruokakulttuuria ei ole tai että se kuolee. 

Kommentit (70)
  1. Kommenteissa on käyty mielenkiintoista keskustelua – ehkä jo vähän aiheen vierestäkin. Olen kiinnostunut ruoantuotannon eettisyydestä ja toki myös terveellisyydestä. Olen kuitenkin vähän laiska hankkimaan tietoa. Lisäksi minkä tahansa tuotteen tuotannosta on usein vaikea saada aukotonta tietoa. Ne huonot vaihtoehdot ovat usein tiedossa, mutta niitä hyviä asioita harvemmin uutisoidaan. Myös terveyskysymyksiin on useita näkökulmia, eikä aina tiedä, mikä olisi hyväksi.

    Siksi minuakin jäi harmittamaan se, ettei aikaisempaa postausta selvennetty millään tavalla. Kirjoittajalla oli selvästi minua kiinnostavaa tietoa (tai ainakin mielipiteitä), ja nyt ne jäivät kuulematta. Harmi! Tässä ehkä yksi syy kommenttivyöryyn. Ihmiset halusivat tietää, mitä kirjoittaja tarkoitti.

    Asiattomia kommentteja ei tietenkään ole mukava saada, mutta voihan ne jättää oman onnensa nojaan ja keskittyä asialliseen keskusteluun. Toki jokainen voi itse valita, haluaako käydä blogissaan keskustelua.

    Tähän liittyen ihmetyttää bloggaamisen motiivit. Jos ei ole valmis käymään keskustelua aloitettuaan keskustelun, miksi esim. tässä blogissa on kommentointimahdollisuus? Jos kirjoittaa blogia, koska tykkää kirjoittamisesta, miksi on valinnut juuri blogin ilmaisukeinokseen? Minä käsitän julkisen blogin juurikin vuorovaikutteisena välineenä. Voihan blogeja kirjoittaa niinkin, että julkaisut näkyvät vain itselle tai tosiaankin olla sallimatta kommentteja. Näin välttyy keskustelulta, jos sellainen ei kiinnosta. Vai onko niin, että vain kivat ja samanmieliset kommentit ovat sallittuja? Ymmärrän kyllä, että monet haaveilevat tienaavansa elantonsa blogillaan ja siksi tunne epäsuosiosta voi ahdistaa. Tämä pohdinta siis yleisellä tasolla, eikä hyökkäyksenä tätä blogia kohtaan. Herätti vaan ajatuksia bloggaamisesta ylipäätään.

    Kaikella kunnioituksella!

  2. Seurailin itse tätä kohua taustalta, enkä lähtenyt kommentoimaan tuohon Oton postaukseen, mutta tässä nyt hieman omia aatoksiani. Tuossa Oton postauksessa olisi ollut potentiaalia hyvin moniin näkökulmiin ja pohdintoihin (esim. terveyspuoli + lisääntyvät elintasosairaudet, yhteiskunnallinen puoli, ruoan kalleus ja vaikkapa juuri tuo Suomessa vallalla oleva kahden suuren ketjun duopoli jne.), mutta niitä ei postauksessa avattu oikeastaan mitenkään. Päällimäiseksi fiiliseksi jäi sellainen hiukan snobi asenne, joka saa helposti ihmiset takajaloilleen. En usko, että se oli tarkoituksena enkä usko, että Otolla oikeasti tällainen asenne on, mutta kirjoitustavasta jäi tosiaan tällainen fiilis. Ajatus kirjoituksen taustalla oli varmasti hyvä, mutta toteutus ei nyt oikein natsannut. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *