”Onko kaikilla lupa syödä mitä haluaa?” Vietettyäni lähes viikon äitini luona päädyin päivä toisensa jälkeen pohtimaan kuinka erilaisiksi ruokatottumuksemme ovat vuosien varrella kasvaneet. Emme ole asuneet samassa taloudessa yli viiteen vuoteen, joista melkein kaksi olemme asuneet myös eri kaupungeissa. Elämäni on Turkuun muuttamisen jälkeen muuttunut todella monella tapaa –  ei ole siis mikään ihme, että ruokatottumukseni ovat heittäneet täyden ympyrän. Niin ruoan kuin muidenkin asioiden kohdalla on Eino luonnollisesti ollut iso vaikuttaja. Leijonana koen olevani kukkulan kuningas ja lakien säätäjä, mutta onko muilla oikeus syödä/tehdä niin kuin he haluavat?

Kävin tänään pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa Hesburgerilla hakemassa salaatin töihin evääksi (tästä syytän Kauppahallin salaattipaikkaa, joka näyttäisi sulkeneen suloiset ovensa lopullisesti!), enkä voinut kuin surkutella surkeaa päätöstäni. Varsin köyhä salaatti ei kovin kauaa pidellyt nälkää, jonka vuoksi jouduin hakemaan kaupasta täydennystä. Jälleen kerran jouduin todistamaan kuinka edelläni oleva asiakas osti kassillisen —–a – iso paketillinen X-trajuustoa, leipää, pullo Rainbow-cokista, suklaalevy, kaksi banaania, litra rasvatonta maitoa ja mansikkajogurttia, sekä paketti nakkeja. En edes yritä selventää missä kyseinen henkilö meni mielestäni vikaan, sen pitäisi olla aika selvää.

Tässä vaiheessa moni varmasti haluaisi anonyymisti kommentoida ”et itsekään ole mikään pyhimys, olet syönyt itsekin roskaruokaa ja juonut cokista, kuka sä olet arvostelemaan muita, ehkä sillä henkilöllä oli joku sairaus” tai jotain vastaavaa. Tarkoitukseni ei ole mollata muita vaikka heitä rankasti arvostelenkin, sillä kukaan (eritoten minä) ei ole täydellinen. Mielestäni kyse on yksinkertaisesti ihmisten tietämättömyydestä ja pihiydestä – mistään ei lähtökohtaisesti haluta maksaa mitään, eikä Suomessa yksinkertaisesti ole monien muiden maiden kaltaista ruokakulttuuria. Sama pätee esimerkiksi vaatteisiin – ihmisten täytyy saada kaikkea ja mahdollisimman halvalla, ellei jopa ilmaiseksi. Kukaan ei mieti kahta kertaa jos hyvännäköinen vaate maksaa kymmenen euroa. Ei mietitä kuka sen on valmistanut, mistä se on tehty, mitä sen ostamisesta seuraa, eli isoimpana ongelmana minkälaista yritystä ostopäätökselläni tuen. Ei, ei kiinnosta kunhan sen ostaminen on helppoa, nopeaa ja halpaa. Kaikilla pitää olla kaikkea ja se kaikki pitää saada nyt.

Mielestäni olen oikeutettu arvostelemaan muita, sillä arvostelen jatkuvasti itseäni ja omia valintojani. Ennen kaikkea pyrin jatkuvasti kehittämään itseäni kaikin puolin – yritän nukkua paremmin, juoda enemmän vettä, harjoittelen jälleen pianolla skaaloja, syön mahdollisimman paljon vihanneksia, pidän ryhtini suorassa tätä postausta kirjoittaessani, yritän opetella valmistamaan enemmän kalaruokia ja ennen kaikkea mietin mihin rahani laitan. Money makes the world go around, meidän on pakko kuluttaa jotta yhteiskunta pyörisi. Seuraavan kerran kun olet missä tahansa kaupassa lompakko mukanasi, kannattaa miettiä minkälaista yritystä (valmistajaa, jälleenmyyjää) haluat valinnoillasi tukea. Minkälainen ihminen sinusta tulee ostoksen tehtyäsi/tuotteen kulutettuasi, pääsetkö lähemmäksi sitä ihmistä joka huomenna haluat olla vai otatko kaksi askelta taaksepäin?