Yli 2000 kysymystä ruokaa rakastaville

 

masterchef-peli-2.jpg

Vietimme viikonloppuna Oton perheen kanssa ennakkojoulua. Pakollisten ja perinteisten sukkien ja suklaiden lisäksi paketista kuoriutui Master Chef Suomi-tietopeli.

Etukäteen peli vähän hirvitti: olin varma, ettei kukaan tiedä vastausta yhteenkään kysymykseen ja pelihetkestä muotoutuu fiasko. Toisin kuitenkin kävi, sillä pelin kysymykset olivat vaikeusasteeltaan sopivan vaihtelevia. Välillä vastaukset olivat itsestäänselviä, välillä ratkesivat pienen pohdinnan jälkeen. Itse yritin myös luovia päätelmiä, joilla pääsin hyvin jäljille, mutta olin kuitenkin väärässä. Esimerkiksi pastatermillä amorosi ei tarkoiteta kahdestaan syötävää, vaan rakastavaisia, pitkiä kierrelankoja, jotka mielellään tarttuvat toisiinsa. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Peli toiminee myös hyvänä oppimateriaalina: itseäni houkuttelee ajatus opetella vastaukset ulkoa ja olla kuin Kumman kaan Vesa Trivial Pursuitissa.

masterchef-peli_0.jpg

Master Chef Suomi-tietopeli oli mielestäni varsin hyvin rakennettu: ensin pelaajat jaetaan kahdeksi joukkueeksi, jotka keräävät oikeilla vastauksilla merkkejä joka kysymyskategoriasta. Kaikki merkit kerättyään joukkue hajaantuu jatkokierrokselle ja pelaajat yrittävät yksinään päästä merkeistä eroon. Kaksi ensimmäisenä merkeistä eroon päässyttä päätyvät finaalin kaksintaisteluun, jossa taistelu mastercheffiydestä lopulta ratkeaa. Pelin kysymykset olivat eri tasoisia ja aiheiltaankin monipuolisia: aihealueista löytyi niin mausteet kuin kemia ja tekniikkakin.

Ei liene vaikeaa arvata, että pelihetkemme finaalikahinoihin päätyivät Otto ja minä. Itse saatoin käytännössä ammattilaisena ilmoittaa Otolle, että mikäli hän voittaa, laitan kaikki jo ostetut joululahjat myyntiin ja lähden baariin… Törkeänä sikana Otto kuitenkin kehtasi voittaa. Erityisen katkeraa kalkkia voitosta teki se, että Otto voitti minulta saamillaan tiedoilla. Ruokabloggarille peli siis on kaksiteräinen miekka: jakamalla ruuanlaittotietoutensa heikentää omia voittomahdollisuuksiaan. Ei siis suositella huonoille häviäjäbloggareille.

Muutoin Masterchef-tietopeli on erinomainen lahjaidea ja ajanviete ruuasta ja ruuanlaitosta kiinnostuneille.

masterchef-peli-3.jpg

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen

Nutella ja crêpe pussauskoppiin

crepe.jpg

Kuten moni lukija jo tietää, olen jollain tasolla hulluna Ranskaan. Olen aloittamassa baletin tanssimisen, pianolla työn alla on Satien Première Gymnopédie ja yritän jatkuvasti löytää uusia ranskalaisia makuelämyksiä Julia Childin opastuksella. Yksi klassikko, jota olen jo kauan halunnut kokeilla ovat crêpet, eli käytännössä ranskalaiset letut. Instagramissa vastaani tuli taannoin kuva nutellacrêpeistä, joiden on pakko olla joko taivaanlahja tai hullun keksijän mestarityö. Nutellaa maistaneet tai siihen rakastuneet tietävät, että ihan mikä tahansa maistuu sen kanssa jumalaiselta. Omakohtaista empiiristä tutkimusta löytyy niin aamupuuron kuin ruisleivän kohdalta.

Letut ja pannukakut ovat ihan ykkösenä lempparijälkiruokien listallani – pannukakku on ehdoton bravuurini, lettuja sen sijaan en osaa paistaa. Sama ongelma toistui crêpejen kohdalla, vaikka katsoin tämän hyvin opastavan videon, onnistuin lähinnä valmistamaan taikinamöykkyjä. Ulkomuodosta viis, taikinan, nutellan ja kermavaahdon yhdistelmä on huumaava.

crepe-2.jpg

Crêpes fines sucrées (Julia Childin resepti):

  • 1,5dl maitoa
  • 1,5 dl kylmää vettä
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 1rkl sokeria
  • 1,5dl jauhoja
  • 75g sulatettua voita

Nutellacrêpet herkkusuille:

  1. Sekoita ainekset yhteen ja anna asettua jääkaapissa vähintään 2 tuntia.
  2. Paista crêpet. Huom! Voita ei paistamiseen tarvita, sillä sitä on jo taikinassa.
  3. Tarjoile nutellan, tomusokerin ja kermavaahdon kanssa – voilà!

crepe-3.jpg

Viime aikoina minua ja leipomuksiani on kohdannut erittäin paha karma – mikään lähimuistissani oleva leivos ei ole onnistunut täydellisesti, varsinkaan rakastamani marengit. Viimeiset kolme pellillistä marenkia ovat menneet täysin syömäkelvottomina suoraan roskiin. Ensimmäisiä kertoja valmistaessani ihan mitä tahansa onnistuin ennen aina loistavin lopputuloksin. Tunnen itseni ihan Kikin lähettipalvelun pikkunoita Kikiksi, joka uusien elämänmuutosten myötä kadottaa kykynsä lentää luudalla. Vaikka Kiki saakin elokuvan lopussa lentotaitonsa takaisin, alan itse vajota jonkinasteiseen epätoivoon. Kuten kaiken muun kanssa, alkaa usko itseen ja omiin kykyihin rapistua liian monen epäonnistumisen myötä ja lopulta on liian pelokas edes yrittämään.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä en aio luovuttaa. Koska makeat leivonnaiset tuottavat ongelmia, pidän niistä pienen tauon ja keskityn nyt hetkeksi suolaisiin leivonnaisiin. ”I don’t wanna be alone forever, but I can be tonight. // Thought that I would be alone forever, but I won’t be tonight.”

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä