Kesäkurpitsa-pistaasi-limekakku – vihdoinkin täällä!

dsc_0291.jpg

Blogihistoriamme alkuhämäristä seuranneet varmasti muistavat aloituspostauksessamme mainitun kesäkurpitsa-pistaasi-limekakun. Näin pitkään ehdimme bloggaamaan, ennen kuin resepti pääsi julkaisuun asti. Nyt, kun kakku on jo mainittu uusimmassa Trendissäkin, päätimme vihdoinkin blogata tästä jo eläessään legendaksi muodostuneesta kakusta.

Aivan ongelmattomasti kokkailu ei tänään sujunut, sillä päätin kokeilla hieman erilaista tapaa tehdä kuorrute. Kuorrute ei ottanut aluksi millään kovettuakseen, ja levisi valtoimenaan ympäriinsä. Näin kansainvälisenä epäonnistumisten päivänä leviävät soossit ehtivät vähän masentaa, mutta aikansa jääkaapissa vetäydyttyään kuorrutekin kovettui ja kakku maistui parahultaiselta. Jälkikäteen ajateltuna myös levinneet täytteet antoivat kakulle omaa, herkullista säväystään: valuvat, makeat täytteet kun kielivät yksinkertaisesti vain yltäkylläisestä ihanuudesta.

dsc_9770.jpg

Juuri sopivasti saimme myös iltateevieraaksi kaverin, joka palautti lainaamansa CD-levyn. Kuinka ihanan vanhanaikaista ja idyllistä: lainata CD-levy ja tulla palauttamaan se iltateen merkeissä! Vanhanaikaisuus kannatti, sillä tarjolla teen lisäksi oli huikean ihanaa kakkuamme.

Reseptin ohje on aito ja alkuperäinen, ei siis tänään kokeiltu erikoisversio. Tämän kanssa ei siis tarvitse olla peloissaan jähmettymisen suhteen, vaan voit vain fiilistellä lähestyvää kakkunautintoa vailla huolen häivää! 

Kakkupohja:

  • 2dl rypsiöljyä
  • 3 kananmunaa
  • 1tl vanilliinisokeria
  • 225g sokeria
  • n. 1,5dl pistaasijauhoja (+ n. 1dl pistaasirouhetta koristeluun)
  • 80g mantelijauhoja
  • 2tl kardemummaa
  • ripaus maustepippuria ja mustapippuria
  • 1 iso tai 3 pientä kesäkurpitsaa
  • 1,5tl leivinjauhetta
  • 3,5dl jauhoja

Kuorrute:

  • 250g tuorejuustoa
  • 175g voita
  • 2,5dl tomusokeria
  • Yhden limen raastettu kuori ja mehu

Miten toimia:

  1. Kuori pistaasit (itse käytän paahdettuja ja suolattuja pistaaseja) ja jauha mieleiselläsi tavalla pistaasijauhoksi, itse käytän perinteisesti ihan pelkkää veistä. Jätä n. desi suuremmaksi rouheeksi kakun koristelua varten.
  2. Sähkövatkainta käyttäen vatkaa öljy, sokeri, munat ja vaniliinisokeri kunnes seos on paksua.
  3. Raasta kesäkurpitsat mahdollisimman hienoksi. Lisää seokseen kesäkurpitsat, pistaasi- ja mantelijauhot ja mausteet. Sekoita isoa puulusikkaa tai -kauhaa käyttäen kunnes tasaista. Lisää leivinjauhe ja jauhot ja sekoita uudelleen.
  4. Paista uunissa 170 asteessa – vähän päälle tunti jos käytät kakkuvuokaa, uunipellillä paistettaessa aika on n. 50 min. Tarkastele kakun pintaa sen paistuessa, jottei se paistu liikaa ja muutu ruskeaksi. Anna kakun jäähtyä kunnolla paistamisen jälkeen.
  5. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri yhteen kunnes kevyttä ja ilmavaa. Koko ajan sekoittaen lisää tuorejuustoa pienissä erissä. Lisää limen kuorta ja mehua oman maun mukaan. Sekoita kunnes täysin tasaista.
  6. Leikkaa kakkupohja kahtia ja levitä n. kolmasosa kuorrutusta alaosalle. Aseta päällispuolisko paikoilleen ja levitä loput kuorrutteesta.
  7. Koristele pistaasirouheella ja tarjoile – voila!

 

dsc_0275.jpg

(Jälkilisäys: Kakkupostaus on tosiaan kirjoitettu poikkeuksellisesti yhdessä: Otto vastasi reseptipuolesta, Eino taas johdannosta ja kuvista.)

Koti Ruoka ja juoma

Sipsilounas – Ruokamessujen paras juttu

Kiirehdin koko viikonlopun työn touhussa Turun kirjamessuilla. Samaan aikaan järjestettiin myös ruokamessut, joilla niinikään piipahdin.

Ruokamessuilla oli kiitettävästi tänä vuonna kiinnostavia asioita. Turun messujen ongelma on kahden vuoden kokemuksellani ehkä siinä, ettei oikeasti teemaan liittyviä näytteilleasettajia ole tarpeeksi. Viime vuonna muistan nähneeni jonkinlaisen silmälaserleikkaus-ständin, tänä vuonna esillä taas oli sänkyjä. Sängyt vielä ymmärrän, sängyssä voi syödä. Mikään ei ole ihanampaa kuin ihanan aterian jälkeen kellahtaa vähän sänkyyn köllimään.

Silmälaser taas, no, niin.

dsc_6653_0.jpg

Mutta takaisin tämän vuoden messuihin! Yksi oli ylitsemuiden, nimittäin sipsiannoskoju! Kyllä, ruokamessuilla oli piste, josta saattoi ostaa tuoreita, suomalaisesta perunasta tehtyjä sipsejä annoksina. Annoksia oli kahden hintaisia, neljän ja kuuden euron, ja edullisempi riitti yhden hengen lounastarpeiksi mainiosti. Lisäeurolla olisi saanut mukaan myös kastiketta, mutta en nähnyt kovin tarpeelliseksi pilata sipsikokemustani ylihintaisella lisäainejauhedipsulla. Mausteetkin sipseihinsä sai valita itse, otin luonnollisesti pelkkää suolaa.

Sipsit olivat loppujen lopuksi ehkä pienoinen pettymys: ne olivat tämän hetkiseen makuuni vähän liian ohuita, eivätkä ihan täysin rapeita, sillä osa oli hivenen pehmennyt. Sipsit eivät myöskään olleet varsinaisesti lastuja, vaan enemmänkin rypytettyä perunanauhaa. Ajatuksena sipsilounas on kuitenkin ihana. En ole sipsilounaaseen päässyt tarttumaan sitten joidenkin kesäpäivien. Kesäaikaan annan itselleni kernaasti luvan korvata lounaan sipsipussilla, joskus kenties viini- tai limonaadilasillisen kyydittämänä. Ihanaa.

On muuten sanottava, että sipsienmyyjät olisivat voineet vähän enemmän panostaa: minkäänlaista yrityksen nimeä ei ollut näkyvissä, eikä osaston ilme ollut mitenkään viehättävä, päinvastoin. Hyvinkin halpahallimainen.

Sen sijaan paljon pusuja ja plussaa lukuisille vihannes- ja kasviskojuille! Yksinkertaisesti mutta tyylikkäästi oli esillä vaikka mitä: luomu-butternut-kurpitsaa, yrttiä, tomaattia, palsternakkaa, selleriä, maniokkia, pakurikääpää, kidusruohoa, tyystin kaikkea! Hinnatkaan eivät päätä huimanneet, vaan havaintojeni perusteella olivat hyvinkin lähellä suurten ostoskeskusten hintoja. Absolutely hyvä!

dsc_6668_0.jpg

Mainitsin jo purnaukseni ruokamessujen näytteilleasettajista. Vähän laatua tavallaan kaipaisin myös ruokaanliittyviltä näytteilleasettajilta. En ole kovinkaan kiinnostunut HelmiSimpukan tai esimerkiksi Raxin maistiaisista. Tai no, maistelin kyllä ihan iloisena, mutta minkäänlaista elämystä se ei tuottanut. Päinvastoin. Martinan pestopastaa väsäsi oikein kaksi kokkia antaumuksella näytösluontoisesti, toisella maistiaisen tuoma makuelämys sai silmät pyörimään päässä. En tiedä mitä tapahtui, mutta omaan maistiaiskippooni isketyt kaksi putkilopastaa itsesekoitetulla pestolla eivät maistuneet miltään, mikä on sinäänsä saavutus, sillä itsetehdyn peston luulisi maistuvan joltain. Ei jatkoon.

Sen sijaan useampaakin ihanaa suklaata sain maistaakseni! Ostin myös Jokioisten leivän Willebrandpunaviinicheddaria. Hinta oli aika kipakka messuhinta, mutta maksoin sen kuitenkin mukisematta. Yksinäinen kyynel vierähti silmäkulmastani tajutessani, että unohdin juuston kotimatkalla ystäväni äidin autoon ja juusto matkusti kauas pois. Onni kuitenkin onnettomuudessa, sillä seuraavana päivänä juusto matkusti takaisin messuille ja sitä kautta takaisin hyppysiini. Voi sitä jälleennäkemisen onnea!

Mitenkäs lukijat? Tutustuitteko ruokamessujen tarjontaan? Heräsikö mietteitä?

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen