Valitettava tosiasia on, että tänään alkoi syyskuu. Ajatusta alkavasta syksystä on kuitenkin hyvä pitkittää mahdollisimman pitkälle, joten söimme perjantaina viimeiset kesäperunat nicoise-tyyppisessä salaatissa.

Nicoise on itselleni tärkeä ruoka. Reipas vuosi sitten, viime kesänä, istuin erään valloittavan pellavapään kanssa Aurajoen rannassa katselemassa veneitä. Tuntikausien ulkona istuskelusta tuli tietenkin nälkä, jolloin pellavapää tokaisi, että mulla ois kyl kotona nicoiseaineet valmiina, ett voitas mennä mun luo syömään. Tuolloin itselläni ei ollut pienintäkään käsitystä, mitä tämä nisuaas on, mutta avoimin mielin lähdin kokeilemaan. Se oli kaikin puolin kannattava ratkaisu, sillä nykyisin pidän tämän nicoise-kokin kanssa esimerkiksi ruokablogia ja teen joskus vähän jotain muutakin, esimerkiksi asun. Kuten olen Otolle sanonut, oli nicoise tuolloin avainasemassa: jos Oton jääkaapista olisi löytynyt salaattimatskujen sijaan esimerkiksi roiskeläppää, olisin luultavasti lähtenyt iäksi…

Tämän ja muiden ihanien nicoise-hetkien myötä salaatti onkin meidän perheessämme saanut nimekseen rakkaussalaatti. Nicoisea helpomman ääntämisen lisäksi nimitys on aika kuvaava: salaattiin voi omien mieltymyksiensä mukaan laittaa vähän mitä vain. Toisaalta runsaasta salaatista löytyy todennäköisesti jokaiselle joku oma lempparirakkausruoka.

Alkuperäiseen ja oikeaan salaattiin tulisi tonnikalaa tai anjovista, mutta tällä kertaa käytimme savustettua kirjolohta, sillä oikeaa kalaa on hyvä syödä aina silloin tällöin, todennäköisesti useammin kuin sinä tai minä syömme.

Näitä tarvitset:

Kaikenlaista vihreää oman maun mukaan (en muista oman salaattimme vehreitä osia, mutta ainakin pinaattia ja jonkinlaista salaattia käytimme)

Kirsikkatomaatteja

Calamata-oliiveja

Kananmunaa

Kesäperunoita (mitähän kesäperunoille muuten tehdään elo-syyskuun vaihteessa? Vaihtuuko niiden nimi esimerkiksi?)

Sitruunaa

Lohta

Oliiviöljyä

Tee näin, mutta tee se rakkaudella:

Laita perunat kiehumaan. Perunoita ei tarvita järjetöntä määrää, arvioisin että 2-4 per henkilö on sopiva määrä. Keitä myös kananmunat. Jäähdytä.
Valmista keitettävien asioiden kiehuessa muu salaatti: revi salaatti kulhoon, halkaise kirsikkatomaatit. Sekoita myös oliivit joukkoon, niitäkin voi halutessaan pienentää. Samalla tulee tarkistettua, että kivettömät oliivit ovat varmasti kivettömiä. Empiiristen tutkimusteni mukaan keskimäärin yhdessä oliivissa per myyntipakkaus on kivi.

Kun perunat ja munat on keitetty ja jäähdytetty, paloittele myös ne: perunat saattavat ja saavat hivenen hajota salaattiin sekoitettaessa, joten kovin pieneksi ei ole syytä pilkkoa. Munat taas on hyvä leikata puoliksi pystysuunnassa ja syntyneet puolikkaat vielä kerran puoliksi. Sekoita perunat salaatin joukkoon, munat on fiksuinta asetella vasta lautasella. Kastikkeena toimii oivallisesti oliiviöljy ja sitruuna.

Kalan voi tietenkin halutessaan sekoittaa jo salaatinkin joukkoon, mutta parhaiten se mielestäni pääsee oikeuksiinsa koko komeuden päälle aseteltuna. Kalan ja salaatin päälle voi ja kannattaa halutessaan puristaa sitruunamehua.

Koska oli perjantai ja viimeinen lomaviikonloppu, päätimme ruuan kanssa korkata tölkillisen maitoa. Sen lisäksi, että maito on hyvää, se sopii myös erityisen hyvin ruokajuomaksi. Samaan syssyyn voin esitellä ihanat Muumi-lasinaluset, jotka löysimme taannoin Stockmannilta:

Lasinalusen hahmot ovat aivan kuin minä ja Otto: koska tiedän esimerkiksi kaiken, voin paljastaa teille, että sopivissa olosuhteissa Oton hiukset menevät täsmälleen samalla tavalla kuin puna-asuisen, mustan otuksen päästä kasvavat ulokkeet.

Tämähän menikin taas vallan mallikkaasti, herkästä rakkaussalaatista päästiin lasinalusen kautta hiusmuotoiluun! Kyllä tällaisilla mielenraiteilla veivaavaa blogia kannattaakin suositella, kuten Lilyn väki on alkanut tehdä. Kiitos siitä!