Kuten viime postauksessa mainitsin, ryhdyin tuumasta toimeen ja valmistin taannoin latva-artisokkia. Niiden kypsentäminen ei ollut mitenkään vaativaa – pienen trimmauksen jälkeen keitin niitä noin tunnin runsaan suolan ja muutaman sitruunan kera. Vasta kun artisokat olivat jo kypsiä tuli mieleeni, että niiden kanssa pitäisi ehkä olla jotain dipin tapaista. Pakko oli käyttää sitä mitä kaapista löytyi, joten päädyin sekoittamaan majoneesista ja dijon-sinapista hyvin yksinkertaisen, mutta oikein toimivan kastikkeen. Artisokan maku ei ole mitenkään tajunnan räjäyttävä, vaikka hyvää onkin – miedon maun vuoksi jokin dippityyppinen kastike on siis paikallaan. Ehdotuksia artisokan makua täydellisesti täydentävistä kastikkeista otetaan vastaan!

Hämmentävää oli myös itse artisokan syöminen, aika vähän yhdessä artisokassa loppujen lopuksi on syötävää. Artisokan sydän on kasvin ruokaisin ja halutuin osa, vaikka juurta ja lehtiäkin voi syödä. Lehtiä voi dipata halutunlaiseen kastikkeeseen, jonka jälkeen siitä riivitään hampailla ns. ”lihaisa” osa. Kuten Eino huomautti, on artisokka vähän kuin vegaani rapu – suuren näpertämisen jälkeen syötävää on vähän ja jäljelle jää paljon roskaa. Jos aiot vielä tässä syksyn aikana pitää rapujuhlat, voi vegevieraat ottaa huomioon juurikin latva-artisokkaa tarjoamalla. Se ei välttämättä tarvitse snapseja kyytipojaksi, mutta niiden tarjoamisesta tuskin on koskaan haittaakaan.

Ensivuoden kuumin juttu voisikin olla vegerapujuhlat, jonka myötä artisokat tulisivat paremmin kansan tietoisuuteen. Ei huono.