Lasagnea kesäkurpitsasta

Olipa ihana herätä aamulla kaikkiin sydämiin ja kommentteihin, joita olitte yön ja aamun aikana jo ehtineet aloitusmerkintäämme laittaa! Tästä on hyvä jatkaa hyvin alkanutta matkaa. Kiitos ja pus kaikille!

Oton mainitsemaa kesäkurpitsakakkuohjetta moni ehti jo kysellä, mutta jätetään se vähän tuonnemmaksi. Sen sijaan kesäkurpitsaa tarvitaan tässäkin reseptissä, sillä teimme taannoin kesäkurpitsalasagnea! Tätä on tehty monesti ennenkin ja aina vain tämä maistuu yhtä jumalaiselta. On siis jopa tällaisen pastahiiren mieleen.

kesakurpitsalasagne-2.jpg

Kesäkurpitsalasagne on hyvinkin ajankohtainen resepti näin elokuulla: kesäkurpitsa on jatkuvasti tarjouksessa tai muuten vain halpaa, tähän vuokaruokaan käytetyt suomalaiset kesäkurpitsat maksoivat euron kilo.

Kesäkurpitsalasagne on erinomainen ruoka: se sopii karppaajille ja se on helppo sovittaa kasvissyöjälle sopivaksi korvaamalla jauheliha soijarouheella. Erinomaisen siitä tekee kuitenkin se, että kesäkurpitsalasagne maistuu herkulliselta myös ilman erikoisruokavaliota elävän suussa.

Ohje löytyy monelta muultakin sivulta, ja tajusinpa paistoaikoja ja muita tarkempia yksityiskohtia tarkistellessani tämän olevan myös karppaajaruokaa! Se saattaa pelästyttää monet, itsekin olin ihan ett siis mä en tod karppaa, mutta on tämä vain ihanaa! Kesäkurpitsalasagnen maku on lempeän pehmeä ja syödessä tuntuu siltä, että maailma pelastuu ja opintopisteitä satelee.

Virallisesti tällä ohjeella syö 4-5 annosta, mutta me Oton kanssa syödään aika hyvin tämä ihan kahdestaankin yhdeltä istumalta… Tätä on näppärä tehdä kerralla vaikka useampikin vuoka, sillä huhupuheiden mukaan kesäkurpitsalasagne on parhaimmillaan vetäydyttyään tovin tai jopa vasta seuraavana päivänä. Heti uunista otettuna kesäkurpitsalasagne on melko nestemmäistä. Kokemus on kuitenkin ihana heti paistamisen jälkeenkin, vähän nestemäisenäkin.

Tarvitset:

1 kesäkurpitsa (tai pari pientä, riippuu luonnollisesti kurpitsan koosta.)

1 prk tomaattimurskaa (itse olemme tainneet käyttää aina paseerattua tomaattia, joka on toki eri asia, mutta ajaa asiansa sekin.)

400g jauhelihaa

valkosipulia

sipulia (1 isompi tai pari pienempää, miten sattuu sipulitilanne olemaan)

mustapippuria, oreganoa ja muita jauhelihakastikkeeseen haluamiasi mausteita

juustoraastetta

1-2dl kermaa

(+ itse lisäsimme joukkoon ohjeen ulkopuolelta vielä kikherneitä ja papuja: ruokakunnassamme oli tuolloin kolmaskin henkilö, joten koimme fiksuksi lisätä lasagnen ruokaisuutta entisestään riittävyyden takaamiseksi. Pavut sopivat mainiosti lihankin kanssa, mutta kasvisversioon uskoisin sopivan vielä paremmin.)

Toimi näin:

Paista jauheliha normaalisti kuin olisit jauhelihakastiketta tekemässä. Lisää joukkoon sipulit, mausteet ja tomaattimurska.

Kesäkurpitsat leikataan siivuiksi. Turhan ohuita siivuja ei kannata tehdä, mutta ei toisaalta liian paksujakaan. Joskus olen kokeillut myös kesäkurpitsan höyläämistä juustohöylällä pituussuunnassa. Tämäkin toimii, mutta siivut ovat nopeampia tehdä.

Voitele vuoka. Aloita lasagnen kokoaminen levittämällä kesäkurpitsakiekkoja pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Lisää päälle jauhelihakastiketta. Halutessaan kermaa voi lisätä jo kerrosten väleihin, mutta kerma tehnee tehtävänsä myös täyden vuuan päälle kaadettuna. Kerrosten latomista jatketaan samaan tapaan, kunnes vuoka on täynnä. Mikäli valmistusaineita jää yli, on syytä kaivaa toinen vuoka esiin ja tehdä lisää.

Täyden vuuan päälle ripotellaan juustoraastetta. Sanomattakin lienee selvää, että runsas juustokerros koko komeuden päällä kruunaa tämän herkun.

Kesäkurpitsalasagnea paistetaan 175 asteessa n. 45 minuuttia. Meidän uunissamme kypsyy nopeammin, joten kypsymistä kannattaa tarkkailla. Mikäli ei halua juustokuorrutteen ruskistuvan liikaa, voi lasagnen suojata kannella paistamisen loppuvaiheessa.

kesakurpitsalasagne.jpg

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta

Esittelykierros

profiilikuvaotto.jpg

Otto / 21v / Turku

Rakastan raitapaitoja, Chanelia, neilikoita, avokadoja, pyykkäämistä, Missonia, pehmeitä neuleita, Ghibli-animaatioelokuvia, Tippi Hedreniä ja Swedish Hasbeensejä. Olen hyvin tarkka omasta ja kotini ulkonäöstä sekä puhtaudesta – kun silmä lepää niin lepää sielukin. Suomalaisen designin keskellä kasvaneena en voi väittää ettenkö itsekin nauttisi sisustamisesta.

Kulinaristinen historiani on varsin surkea ja oikeasti hyvä ruoka onkin minulle aika uusi tuttavuus. Einon tavattuani olen tutustunut täysin uusiin makukokemuksiin ja jopa alkanut nauttimaan syömisestä. Lapsuuden ylipainon ja huonojen ruokatottumusten aiheuttama lihomisen ja epäterveellisen ruoan pelko ovat yhä jokapäiväistä elämää, mutta koen voivani paremmin kuin koskaan aiemmin. Pyrin yhä mahdollisimman terveelliseen ruokavalioon, mutten revi hiuksia päästäni jos syön croissantin tai jäätelöä. En, vaikka söisin ne samana päivänä.

Koen olevani parempi leipuri kuin kokki, vaikken osaakaan paistaa täydellisiä lettuja. En ymmärrä viineistä paljoa, vaikka mieluiten juonkin sencha-teetä. Erikoisvahvuuteni on uskomattoman täyteläinen, pehmeä ja hienostunut kesäkurpitsa-pistaasi-limekakkuni, jolla olen hurmannut kaikki sitä maistamaan päässeet vieraamme – erityisesti isovanhempani. 20 vuotta kestäneen mansikkakermakakkuperinteen rikottuani ymmärsi äitinikin antaa minulle 21-vuotislahjaksi  leivontakirjan. Ei muuta kuin leipomaan!

Oton blogi: http://killenpaivat.blogspot.fi

 

DSC_0787.jpg

Eino / 23v / Turku

Rakastan sipsejä, voita, lampaita, kermaa, kameraa, Turkua, pastaa, musiikkia, kesää, viiniä, kauniita asioita, avokadoa ja raejuustoa, parsaa, lempeä ja lämpöä.

Kiinnostukseni ruokaan ja ruuanlaittoon on syntynyt loppujen lopuksi melko nopeasti: olen kyllä tehnyt ruokaa koko itsenäisen elämäni ja omassa kodissa asumisen ajan, mutta vasta viime vuosina olen varsinaisesti alkanut kiinnostua ruuasta ja siitä, onko ruoka ylipäätään hyvää. Yläasteen kotitaloustunneiltakin positiivisena elämäneväänä jäi vain edelleenjatkuva Mäkkäriboikotti.

Hienovarainen elitismi on tainnut päässyt livahtamaan keittiööni: helposti suhtaudun alentavasti ihmisten vääränlaisiin ruokavalintoihin. Vääriin valintoihin lukeutuvat minun keittiössäni valtaosa eineksistä sekä kaikki light-tuotteet. Verisuonet ja sisäelimet saattavat tukkeutua rasvasta, en tiedä tukkeutuvatko tai ovatko jo tukkeutuneet, en ole selvittänyt. Verisuonientukkeutumaa nykyinen lääketiede sentään osaa hoitaa, toisinkuin vielä ilmestymättömiä ja tuntemattomia sairauksia, joita teollisesti tuotetut ja prosessoidut epäruuat luultavasti tulevat aiheuttamaan.

Olen keittiöpuuhissa nimenomaan kokki, sillä leipomishommat eivät ole ihan kovin vahvasti hallussa: sämpylöistä tulee kesämökin kokoisia ja korvapuusteista herkullisia mutta rumia. Viimevuotisen syntymäpäiväpiirakkani kohdalla surulliset muistot ovat vaihtuneet jo iloisiin: löysin netistä helpon ja mielestäni hyvältä vaikuttavan suklaapiirakkaohjeen. Päätin merkkipäiväni kunniaksi leipoa tätä suklaista herkkua. Noudatin ohjetta tarkasti ja se onnistuinkin sinäänsä moitteetta. Lopputuotteen maku kuitenkin oli kovan luokan pettymys. Jälkeenpäin tutkin reseptin saamia kommentteja samaiselta nettisivulta: ”pettymys”, ”älkää leipoko tätä”, ”suuri pettymys”, ”komppaan edellistä, suuri pettymys”, ”pahaa”. Yleensä olen hyvinkin lähdekriittinen netinkäyttäjä, mutta tällä kertaa innostuksissani kriittisyys unohtui. Onni onnettomuudessa että kyse oli leivontaohjeesta eikä esimerkiksi luottokortinnumeroa pyytävästä, perintöään jakavasta afrikkalaisprinssistä!

Einon blogi: http://tamankylanhomopoika.blogspot.fi/

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Mieli