”Look after your drink”

IMG_0230.jpg

Viime lauantaina ystäväni pyysi minua olemaan tyttökavereideni kanssa normaalia tarkempia, kun seurassamme oli jätkiä, jotka änkivät meidän poppooseen. Ystäväni kertoi että tuntee jäbät siitä, että nämä mielellään juottavat tyttöjä ja käyttävät tyttöjen humalatilaa hyväkseen. ”Careful with those guys, look after your drink” – lähdimme pian muualle.

Silti juottamista vaarallisempaa on, kun joku lirauttaa jotain sun drinkkiin ja käyttää sitten hyväkseen. Näin huonosti oli lähes käydä kaverilleni Kapkaupungissa. Tuona iltana hän oli ollut kavereidensa kanssa ulkona syömässä, josta he menivät klubittamaan isolla porukalla. He liikkuivat yhdessä eikä mitään olisi pitänyt sattua.

Kuitenkin jossain vaiheessa iltaa porukka ihmetteli, minne tyttökaverini oli yhtäkkiä hävinnyt. Baari, jossa kaveriporukka oli on pieni, ja oli kummallista ettei tyttöä näkynyt. Jossain vaiheessa osa porukasta lähti takaisin hostellille jossa kaverinikin majoittui, ja he odottivat hänen olleen siellä nukkumassa. Hostellilla häntä ei näkynyt.

Vielä aamullakaan kaverini ei ollut palannut eikä respassa kukaan ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun porukka oli illalla lähtenyt syömään. Vaikka riskejä on enemmän reissatessa ulkomailla, niin oliko huoli turhaa? Jos hän olisikin vain päätynyt spontaanisti jonkun miehen luokse? Miksei hän vastaa puhelimeen?

Lopulta puolenpäivän jälkeen tyttö ilmestyi hostelliin Uber-kuskin kanssa. Kävi ilmi, että tämä kultainen musta mies oli noukkinut tytön kyytiinsä, kun oli nähnyt hänen kuljeskelevan yksin kadulla. Kuski näki, ettei tyttö selvästikään ollut kunnossa ja huomasi myös kauempana saman aikaisesti eräiden jengiläisten lähestyvän. Kuski päätti tulla väliin ennen kun mitään ehti sattua ja ymmärsi, että kaverini oli täysin tiedostamattomassa tilassa. Mitä nämä epäilyttävät miehet olisivat hänelle tehneet? Todennäköisesti olisivat ryöstäneet hänet tai jotain vielä kauheampaaKuski vei kaverini lopulta kotiinsa townshippiin lepäämään sillä välin, kun hän menisi päättämään yövuoronsa.

Aamupäivällä kuski tuli takaisin ja vei tytön hostellille, kun tämä oli toipunut tarpeeksi kertoakseen missä yöpyy. Kaverini itse ei muista mitään siitä, kun poistui ravintolasta. Vieläkään ei ole varmuutta mitä lopulta tapahtui, ja jälkikäteen emme voi selittää tapahtumaa muuten kun että hänet huumattiin. Kaverini kertoi, että seuraavaan aamupäivään asti kaikki oli hänelle yhtä sumua, eikä hän osannut erottaa todellisuutta unesta. Eikä sitä joka päivä herääkkään etelä-afrikkalaisesta slummista.

Onneksi mitään pahempaa ei koskaan sattunut. Kaverini ei tunne että hänelle oltaisiin tehty mitään, ja oli hänellä jopa kaikki tavaratkin tallessa. Kuski oli pistänyt ne takaluukkuunsa turvaan ja arvostan nyt myös Uber-kuskeja entisestään. Silti tapahtuma sai minut pohtimaan, kuinka paljon pahemmin olisi voinut tapahtua. Vaikka rikollisuus on suuri riski Etelä-Afrikassa, olisi sama voinut käydä missä vaan, kenelle tahansa. 

Kun sitä miettii, on ihmisillä taka-ajatuksia tarjotessaan drinkkejä bileissä, oli sitten Suomessa tai ulkomailla. Etenkin Suomessa, missä ei ole ”tarjoamiskulttuuria” naisille, olen skeptisempi siitä, että toinen tarjoaa juoman pelkkää kohteliaisuuttaan. Eihän se ole välttämättä paha asia ja voi toinen olla aidon kiinnostunut susta, mutta etenkin ulkomailla pitäisi olla varovainen etenkin tuntemattomassa seurassa. On eri asia tarjota drinkkiä päästäkseen juttusille kuin tarjota drinkki, jossa on jotain ekstraa. Tiedän, että voisin itse olla myös huolellisempi juomieni perään, enkä aina seuraa mistä juoma on peräisin. Juoman saattaa helposti jättää hetkeksi pöydälle, jolloin siihen voi sekunnissa lirauttaa tyrmäystippoja. Kapkaupunkilaistarina ei ole edes pahinta, mitä olen kuullut sattuneen jopa kotisuomessa.

Viime viikonlopun jälkeen muistan taas ystäväni viisaat sanat etenkin, kun seuraavan kerran menen ulos porukalla, jossa en tunne kaikkia kunnolla. Mutta olin minä sitten Johannesburgissa tai sinä siellä Keski-Suomessa niin muista – look after your drink.

 

//On her stay in Cape Town my friend dissapeared on a night out in a bar with friends. She was gone for a good 12 hours and she only reappeared the next day to her hostel, together with an Uber driver. The gentleman had found her wandering alone totally unaware of herself and her situation, far away from the bar. The driver saw some suspicious guys getting closer and he decided to interfere before anything happens and then brought my friend to his home in the township. My friend still doesn’t remember what happened from when she entered the bar until the next afternoon and she was most probably victim of drink spiking. This just really reminds me to look after myself and my drinks when out in new company.

 

Pus

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään Syvällistä

Ajatuksia koti-ikävästä maailmalla

IMG_7876.jpg

Kuva viime vuoden läksäreiltäni ennen Perua <3

Mitä käy, kun ikävä yllättää maailmalla? Kun läheiset ovat tuhansien kilometrien päässä, eikä tule näkemään ketään heistä kuukausiin? Kun ei voi vaan helposti piipahtaa Suomessa, koska etäisyyttä on 10 000 kilometria?

En ole aktiivisesti tuntenut koti-ikävää viimeisten kuukausien aikana, koska olen koko ajan menossa ja viihdyn Johannesburgissa. Myönnän silti, että pieni Suomi-ikävä iski erityisesti juhannuksena, kun seurasi muiden menoja somen kautta. Tämä oli minulle kummallista, koska en ole koskaan viettänyt ”perinteistä” juhannusta. Silti tuntui pieni kutina ja harmitti, ettei ollut tuolloin Suomessa. 

Ikävä ei johtunut kesähelteiden, mökkiloman tai vuoden pisimmän aurinkopäivän missaamisesta. Se johtui siitä, että kaikki ystävät olivat kerääntyneet yhteen, kun olin itse kaukana jussihuumasta.

Vaikka olen asunut kymmenvuotiaaksi Belgiassa, sittemmin puoli vuotta Perussa ja nyt nelisen kuukautta Etelä-Afrikassa, en ole ollut näin yksin koskaan. Ikävä läheisimpiä ystäviä kohtaan kasvaa järkyttäväksi kun koen välillä, etten edelleenkään tunne ketään kovin hyvin Etelä-Afrikassa. Näin käy välillä viikonloppuisin, kun mulla ei ole suunniteltua ohjelmaa. Kavereita kyllä löytyy, mutta onko heistä bilekavereista enempään? Liiketapaamisissako minä uusiin ystäviin tutustun? Ketä nyt tapaisin viikolla kahvin merkeissä ihan vain chillailleksemme ja juoruillaksemme?

Tulin tänne, koska minulle tarjoutui lähtöön sopiva tilaisuus, ja neljä kuukautta on jo nyt opettanut minulle hirmuisesti. Välillä yksin oleminen harmittaa, sitten taas ei ollenkaan. Olisi hyvin erilainen kokemus, jos olisin tullut tänne vaihtarina tai jonkun ihanan miekkosen kanssa. Olen täällä töissä, ja vapaa-ajalla teen mitä haluan ja kuljen missä kuljen, mikä on kaikkiaan hyvin kasvattavaa. En oppisi itsestäni läheskään niin paljon, jos olisin tullut tänne jonkun kanssa. Yksin palloilu on ollut minulle hirvittävän arvokasta. Sitä kohtaa ittensä ja omat ajatuksensa ihan uudella tavalla.

Tuntuu, että seitsemän kuukautta ulkomailla on samalla lyhyt ja pitkä aika. Ikävöin Suomeen esimerkiksi sitä syystä, kuinka helppoa siellä kulkeminen on, ja ikävöin minulle tärkeimpiä ihmisiä, jotka siellä pyörii. Toisaalta taas haluaisin viettää enemmän aikaa etelä-afrikkalaisen arkeni parissa enkä tunne, että näen ympäristöä tässä ajassa tarpeeksi. Ristiriitaisesti koen ja ehkä pelkäänkin, että tulen Suomeen palatessani taas pian kaipaamaan muualle. En luonteeltani osaa tyytyä helposti, enkä tiedä, olenko kokonainen missään. Vaikka olen mielestäni hyvin suomalainen, en ole ehkä omimmillani Suomen ympäristössä.

Ainakin tällä kertaa elän Keski-Euroopan ajassa, ja on helposti mahdollista pitää yhteyttä ihmisiin, kun ikävä iskee. Ja on minulla täällä niitä ystäviäkin, vaikkei siltä aina tunnu. Viikonloppuni ovat olleet superhauskoja, ja olen viettänyt niitä huikeessa seurassa. Pienenä muistutuksena vaan koti-ikävän iskiessä – ei saa käyttää kokonaista sunnuntai-iltaa vanhojen valokuvien selailuun, ellei nenäliinapakettia ole lähettyvillä (mun eilisillan turvonneet silmät…).

Onneksi olen ehkä yksin, mutta en ole yksinäinen.

 

//Sometimes I feel incredibly home sick when I think that I don’t know anyone that well in SA. This happens to me at times on weekends when I haven’t got anything planned, although I’ve always ended up doing something spontaneous in great company. Even though I’ve lived in Belgium and Peru this is the first time ever that I am experiencing this change of scene on my own and it makes me think of home more often. Seven months in South Africa is at the same time a very short and a long time – I wish I could see my friends back home but I also wish to spend more time in the country. 

 

Pus

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat Ajattelin tänään