Une Femme: Elin Danielson-Gambogi
Elin Danielson-Gambogi (1861-1919) tuli tunnetuksi taidemaailman kapinallisena. Taiteilija oli boheemi hahmo, joka pukeutui housuihin ja tupakoi, eikä pelännyt tehdä epäsovinnaisia päätöksiä taiteessa tai yksityiselämässään.
Danielson-Gambogi vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Ilmajoella ja Noormarkussa ja aloitti opintonsa Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa C. E. Sjöstrandin johdolla 15-vuotiaana. Vuosina 1878-1880 Danielson-Gambogi kävi Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa. Vuonna 1883 Danielson-Gambogi matkusti ensimmäisen kerran Pariisiin, jossa hänen ystäviinsä lukeutui Axel Gallén. Pariisin matkojen välissä Danielson-Gambogi oli Suomessa ja vuonna 1886 hän liittyi Önningebyn taiteilijasiirtokuntaan.
1880-luvun lopulla Danielson-Gambogi muutti Italiaan ja tutustui Firenzessä taiteilija Raffaello Gambogiin. Pari meni naimisiin vuonna 1889.
Danielson-Gambogin ura jatkui Italiassa lupaavasti. Hän menestyi Firenzen taideyhdistyksen näyttelyssä vuonna 1898. Danielson-Gambogin teos Kesä (1898) palkittiin ja se päätyi Umberto I:n kokoelmiin. Firenzessä vuonna 1900 Danielson-Gambogi palkittiin hopeamitallilla teoksella Omakuva (1900).
Italiassa Danielson-Gambogi keskittyi lähinnä valon ja maisemien kuvaukseen. Taiteilija matkusti säännöllisesti Suomeen vuoteen 1913 saakka.
Suomalaiset kriitikot eivät pitäneet Danielson-Gambogin 1800-luvun maalausten aiheista. Lukuisia Danielson-Gambogin töitä pidettiin liian mitättöminä, liian arkisinia. Lapset ja naiset eivät olleet hyväksyttävä aihe kuvataiteessa. Pahennusta herättivät esimerkiksi imettävää äitiä kuvaavaa Äiti (1893), Balda-tädin ajanviete (1886) ja Sisarukset (1891). Erityisen kritiikkiryöpyn sai Päättynyt aamiainen (1890), jossa mallina oli savuketta polttava, tympääntyneen oloinen Rosa-sisar ja pöydällä ryyppylasi, tupakka-aski ja aamiaistarvikkeita. Teos oli Taideyhdistyksen näyttelyssä esillä ja aiheutti melkoista suuttumusta.
___
Omakuva (1900), Ateneum