Keskiaikaa ja kaksi löytöä (eli kesäkuussa luettua)
Kesäkuu oli kirjojen kannalta ok kuukausi. Luin muutaman aivan hurjan hienon ja koskettavan teoksen, siis sellaisen täysin hurmaavan, voi-kunpa-tämä-ei-koskaan-loppuisi-kirjan, mielenkiintoisia keskiaikaa käsitteleviä teoksia ja pari kirjaa, joiden kanssa ei ihan täysin natsannut.
Romaanit:
Tahar Ben Jellounin Lähtö
Marokkolaisen Goncourt-palkinnon voittajan Tahar Ben Jellounin Lähtö on yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Kirja kertoo yleismaailmallista tarinaa lähdöistä ja lähtemisestä pääosin marokkolaisten henkilöhahmojen kautta. On nuori marokkolainen Azel, jolle tilaisuus lähtemiseen tarjoutuu espanjalaisen Miguelin kautta. On 14-vuotias Malinka, joka työskentelee katkaraputehtaalla ja tuhansien muiden nuorten lailla haaveilee pois pääsystä. Jelloun kirjoittaa uskomattoman koskettavasti universaaleista teemoista: ihmisen hätä, toivottomuus, näköalattomuus. Miksi toisilla on lupa lähteä ja toisten on jäätävä?
Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista
Odotukseni olivat todella korkeat Viikilän Finlandia-palkinnon vuonna 2016 voittanutta Akvarelleja Engelin kaupungista -teosta kohtaan. Kyseinen teos on kirjallisesti hieno, en todellakaan kiistä sitä, mutta meillä ei vain jotenkin natsannut. Kenties päiväkirjamainen rakenne ei vain kohdallani toiminut, en osannut keskittyä siihen, olisi pitänyt lukea huomattavasti herkemmin ja hyvin lyhyissä osissa…mene ja tiedä. Carl Ludvig Engelin elämä sinänsä minua kyllä kiinnostaa, mutta kuten jo sanoin, minä ja Viikilän teos ei vain oltu match.
Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken
Matcheista puheen ollen, luin kesäkuussa myös Sally Rooneyn hypetetyn Keskusteluja ystävien kesken. Valitettavasti en päässyt tähänkään teokseen kunnolla sisälle. Kenties voisin kokeilla teosta vielä englanniksi, sillä oma ongelmani tuntui lähinnä liittyvän teoksen suomen kieleen. Tai sitten en vain ole niin noheva nykykirjallisuuden lukija – sekin voi olla oikein mahdollista. Minun on myös hankala verbalisoida, mikä kirjassa oikeastaan omalla kohdallani oli vialla.
Esseekokoelma:
Sara Ehnholm Hielmin Ja sydän oli minun
Tämä kirja! Apua! Voi kuinka se ei olisi koskaan loppunut. (Ensiksi on tosin todettava, että rakastan esseitä. Ehdottomasti kirjallisuuden lempimuotoni.) (Ja voi kuinka rakastankaan älykkäitä, koskettavia, rehellisiä esseitä.) Ehnholm Hielmin teksti on paljasta ja avointa. Hän ei piilottele ajatustensa takana vaan tuo oman, rikkinäisen ja haavoittuvan, itsensä esille.
Tietokirjallisuus:
Krista Launosen Ofelian suru
Launonen käsittelee teoksessaan prerafaeliittien perustajajäsenen John Everett Millais’n Opheliaa (1851-2) ja omaa suruaan sisarensa kuoleman jälkeen. Luin kirjan hyvin pian oman isoäitini kuoleman jälkeen, enkä oikeastaan pystynyt keskittymää niihin lukuihin, joissa Launonen käsittelee surua ja kuolemaa, mutta kirjan taidehistorialliset ja yleisesti historialliset osiot ovat mainioita. Launonen kirjoittaa analyyttisesti ja hyvin selkeästi. Kirja liikkuu vaivattomasti eri tasojen: esimerkiksi henkilökohtainen – kansainvälinen – kansallinen – taidehistoria – psykologia välillä. Suuri suositus!
Maiju Lehmijoki-Gardnerin Askeettien pidot: Uskonnot ja syömisen etiikka
Maiju Lehmijoki-Gardnerin teos käsittelee uskontojen syömisen etiikkaa ja terveys- ja ympäristökysymyksiä. Lehmijoki-Gardner kirjoittaa niin ruokaan liittyvästä myötätunnosta kuin myös erilaisista ruokasäännöistä ja paastoista. Teos keskittyy juutalaisuuteen ja kristinuskoon, mutta myös islam ja Aasian eri uskonnot mainitaan. Lehmijoki-Gardner kirjoittaa mielenkiintoisesti, mutta teos on silti melko raskasta luettavaa.
John Hirstin Euroopan lyhin historia
Hirstin suosittu teos on itselleni jo tuttu, mutta halusin lukea sen uudelleen. Hirst on poikkeuksellinen historioitsija ja hänen yleistajuinen johdatuksensa Euroopan historiaan on miellyttävää ja oikeastaan jopa viihteellistä luettavaa. Suosittelen ennen kaikkea hänelle, joka ei normaalisti tarttuisi historialliseen kirjallisuuteen.
Tuomas Heikkilän ja Samu Niskasen Euroopan synty: Keskiajan historia
Kuten jo totesinkin: kesäkuussa minua kiinnosti lähinnä keskiaika. Heikkilän ja Niskasen teos on erinomainen johdatus keskiajan historiaan. Tutkijat kirjoittavat ymmärrettävästi ja selkeästi keskiajan eri kausista ja kehityksistä. Teos on todella mielenkiintoinen ja innostava. Suosittelen suuresti, mikäli keskiaika kiinnostaa.
Hannele Klemettilän Keskiajan julmuus
Klemettilä lukeutuu lempitietokirjailijoihini. Hänellä on ihmeellinen kyky tuottaa ajatuksellisesti haastavaa ja syvää analyysia verrattain selkeästi. Keskiaikaa käsittelevillä teoksillaan Klemettilä, myöhäiskeskiajan kulttuurihistoriaan keskittynyt tutkija, pyrkii oikomaan ihmisten ennakkokäsityksiä keskiajasta, jonka niin usein ajattelemme olleen vain pimeää ja julmaa aikaa. Keskiajan julmuus -teoksessa Klemettilä purkaa älykkäästi keskiajan julmuuteen liittyviä myyttejä. Analyysin kohteena ovat mm. sodankäynti, naisen asema ja eläinten rääkkäys. Klemettilä keskittyy teoksessaan julmuuden ns. vastakohtiin, esimerkiksi armeliaisuuteen ja myötätuntoon. Selkeästä fokuksesta huolimatta teos sopii mielestäni oikein hyvin myös keskiajasta noin yleisesti kiinnostuneelle – Klemettilän kirja on nimittäin hyvin kattava ja monipuolinen.
Hannele Klemettilän Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä
Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä on mukaansavetävä teos, joka on täynnä asiaa. Kirja liittyy Klemettilän laajempaan pyrkimykseen oikoa ihmisten ennakkokäsityksiä keskiajasta. Tässä päämäärässään Klemettilä onnistuu vakuuttavasti. Minä rupesin pohtimaan, olemmeko monessa asiassa jopa menneet huonompaan suuntaan mitä eläinten hyvinvointiin ja kohteluun tulee.
Hannale Klemettilän Keskiajan keittokirja
Klemettilän keskiajan keittiötä tarkasteleva keittokirja on aivan valloittavan mielenkiintoinen teos, vaikkei ruoanlaitto kiinnostaisi. Kirjassa on lukuisia reseptejä (en kokeillut tosin yhtäkään, mutta se ei ollut tarkoituksenikaan – teos on mainio ja siinä mielessä ”enemmän” kuin keittokirja) ja paljon informaatiota keskiajan ruokakulttuurista.
Päivi Setälän Keskiajan nainen
Setälän Keskiajan nainen on mielenkiintoinen ja helppolukuinen kuvaus naisten historiasta keskiajalla. Setälä tarjoaa oivaltavia lähikuvia erilaisten naisten elämistä, mukana ovat mm. Pyhä Birgita ja Jeanne d’Arc, ja samalla hän käsittelee osittain hyvinkin perusteellisesti naisten arkielämää sen eri muodoissa: työ, perhe, luostarit ja muut naisyhteisöt.
Lue myös:
Kirjoja, sarjoja ja elokuvia (eli melkein täydellinen kesä)
Kirjoja ja mielentiloja (eli kun tarvitset lukemista)
__
Reading Woman, Pieter Janssens Elinga (1668-70).
Woman in Blue Reading a Letter, Johannes Vermeer (1662-63).