Esineitä joita kannan mukanani maasta toiseen
Eri maissa ja kaupungeissa asumisessa on se huono puoli, ettei missään oikein ennätä sisustaa. Kaikki tuntuu niin väliaikaiselta. Toisaalta, kun siihen tottuu, tulee niistä harvoista esineistä, jotka kulkevat mukana paikasta toiseen todella tärkeitä.
Tässä esineitä, joita minä kannan mukanani maasta toiseen:
Ensiksi: elämäni tärkein esine, isovanhempieni hääkuva. Se on matkannut mukanani jo yli 10 vuotta ja on mulle niin rakas. (Se esine, jonka pelastaisin palavasta talosta jne.) Kehys on yhdestä savonlinnalaisesta antiikkikaupasta, joka oli suosikkini monta vuotta. Sen omistaja oli supertyylikäs power woman, jota ihailin koko sydämestäni. (Funny fact: 15-vuotiaana kiinnyin yhteen kertaustyyliaikaiseen sohvaryhmään niin paljon, että lopulta ostin sen rippilahjarahoillani.)
Toinen rakas esineeni, joka on myös matkannut mukanani aika kauan on isoisosetäni vaimon aikoinaan Lintulan luostarista ostama puurasia. Lintulan luostari on itselleni myös rakas, koska edesmennyt isoäitini vei minut sinne joka kesä.
Kolmas esine, joka on ollut mukanani kaikissa asumissani maissa on aikoinaan Marokosta ostamani koruteline. Kahteen aikaisempaan esineeseen verrattuna en voi sanoa rakastavani sitä, mutta olen kyllä melko kiintynyt siihen.
Valkoinen purkki lienee uusin ostokseni, hankin sen keväällä Vietnamista. Siellä säilytän ”parempia” sormuksiani. Vaaleanvioletti lasiastia on niin ikään Vietnamista. Se taitaa olla alun perin sakelasi, mutta minä säilytän siinä yleensä jotain kivistäni. Vaaleanpunainen kuppi puolestaan on osto maastrichtilaiselta antiikkikirppikseltä vuonna 2012 ja siellä säilytän myös kiviä, kuten kuvasta näkyy.
Ja sitten on tietysti maatuska-Lenin, jossa säilytän koruja (mitäs muutakaan, hehe…) Lenin on osa USSR-johtajatmaatuskasarjaa, jonka annoin ystävilleni kihlajaislahjaksi (meitä yhdisti lukiossa Soviet Russia). Ostin sen Pietarista vuonna 2014, jollen nyt aivan väärin muista. Myös Lenin on ollut uskollinen mukana matkaaja kaikki nämä vuodet ja maat.
C’est moi…ja Audrey (<333), jonka vien täältä Britanniasta seuraavan maahan.
Lue myös:
Rakkaat (ja turvalliset) rutiinit