Rakenna maja ja vietä päivä sängyssä (tai: marraskuu voi olla kiva kuukausi)
Mutta kuinka selviämme marraskuusta? Ystäväni kysyi jo syyskuun puolessa välissä. Pakenemme jonnekin yhdessä, vastasin naurahtaen. Kaksi kuukautta myöhemmin tilanne on tämä: minä pakenin ystäväni luokse Luxembourgiin (ja täytyy todeta, vaikka itse sanonkin, että tein erinomaisen ratkaisn tullessani rakkaan ystäväni luokse viideksi viikoksi. On niin ”ihanaa” viettää vuoden pimein kuukausi hyvän ystävän kanssa.)
(Ja, let’s face it, Diptyquen kynttilät ja Mariage Frèresin tee piristävät vain tiettyyn pisteeseen saakka. On otettava järeämmät keinot käyttöön.)
Ystäväni seuran lisäksi (nauramme muuten koko ajan. Onneksi hän on päivät toimistolla, koska muuten varmastikin kuolisin nauruun) taistelen marraskuuta vastaan näillä keinoin:
Rakennan majoja (peittojen alla on turvallista, jne. Onko mitään hauskempaa kuin lukea kirjoja olohuoneessa pikkuisessa majassa?)
Jos siltä tuntuu, vietän päivän sängyssä (mutten kuitenkaan syö siellä ja pyrin käymään ulkona edes hetkisen, koska muuten olo on vain nuutunut). Tiedättehän nämä sänkypäivät: jonkun kainalossa tai yksikseen, leffoja, lukemista, haaveilua, loikoilua, ajattelemista.
Opin uutta. Tällä hetkellä arabiaa. Kyse ei oikeastaan ole puhtaasta marraskuuaktiviteetista, mutta mielestäni on jotenkin ekstrainspiroivaa oppia jotakin uutta nimenomaan tässä kuussa. On sellaista lapsenomaista innostumista – ja oppiminen voi liittyä ihan mihin tahansa. Huonekasveihin, neulomiseen, leipomiseen. Pääasia on se, että se on lystikästä. (Kielten opiskelun lisäksi omasta mielestäni hyvin lystikästä on maiden pääkaupunkien opettelu ja karttakirjojen selailu.)
Luen. (No okei, luen oikeastaan aina, mutta marraskuussa todella luen. Tuoksukynttilöiden kanssa tai ilman. Luen koska en tiedä muustakaan. Luen koska vaikka tsemppaan ja pyrin olemaan reipas, kaipaan kuitenkin jonnekin kauas pois.)
Kuuntelen lempibiisejäni (tällä hetkellä oikeastaan lähinnä The Blazen Dancehall-albumia) ja tanssin aina kun mahdollista. (Ja aina kun tanssin itsekseni, mieleeni tulee SE Girlsin kohtaus, jossa Hannah tanssii Dancing On My Ownin tahtiin. Love love love.)
Käyn taidenäyttelyissä. (Marraskuu on erinomainen taidekuukausi! Mitä immersiivisempi teos, sen parempi. Luxembourgin nykytaiteen museossa Mudamissa meitä ilahdutti erinomainen Anri Salan Le temps coudé -näyttely. Bravo!)
Ja sitten kenties tärkein keinoni marraskuuta vastaan taistelemiseen: värikkäät vaatteet, vähintään kotioloissa. (Olin pitkään vannoutunut all black all everything -nainen, mutta viime vuosina värit ovat aavistuksen salakavalasti tehneet tiensä vaatekaappiini. Whatever works, sanon minä!)
Lue myös: