Mitä jos se kaikki on tässä?

Viimeiset seitsemän vuotta ovat kuluneet viuhahdellen ympäri maailmaa. Milloin olen tavoitellut onnea, milloin rakkautta ja menestystä. Milloin niitä kaikkia ristiin rastiin. Yleisvireeltään elämä on pyörinyt pitkälti sellaisen sit kun -ajattelun kautta. Sitten kun olen kandi, sitten kun olen asunut New Yorkissa, sitten kun olen ollut YK:lla, sitten kun maisteritutkinto on valmis, sitten kun väitöskirjapaikka on varmistunut. Että sitten olen onnellinen tai tyytyväinen, jotenkin vähän valmiimpi.

Tällaiseen sit kun -ajatteluun liittyy oleellisesti myös elämän fiksaus. Koska kaikki on perustavanlaatuisella tavalla epävarmaa, sitä tekee koko ajan jonkinlaista suunnitelmaa. Jos a niin sitten b, mutta jos taas c niin sitten varmaankin x. 

Sit kun -ajattelun ja epävarmuuden ristituulessa eläminen on ollut pitkälti rimpuilua. Vähän kuin yrittäisi epätoivoisesti nukahtaa, mutta uni ei tunnu tulevan mitenkään. Ei vatsallaan, selällään tai kyljellään. 

Tänä vuonna olen onneksi oppinut kyseenalaistamaan itseäni ja tavoitteitani. Ennen kaikkea olen oppinut sietämään paremmin epävarmuutta ja välitilaelämää. Ei ole enää olemassa mitään, jota kohti olen menossa. Olen vain.

Viime viikkoina olenkin ruvennut ajattelemaan, että ehkä se kaikki, jota olen tavoitellut koko elämäni on jo sylissäni. 

Ajatus syntyi kesälomalla metsätöitä tehdessäni. (Ja vaikka olen harjoittanut ashtangajoogaa on ja off yli yhdeksän vuotta, en silti koskaan ole päässyt näin seesteiseen tilaan joogamatolla kuin mitä nyt raivaussaha kädessäni). Että just tässä on hyvä*. 

Mikään ei vieläkään ole varmaa ja ei kai mikään koskaan tule olemaan, mutta minulla on silti kaikki. Ja vaikka minulla ei todennäköisesti ole aavistusta yhtikäs mistään, silti kaikki on hyvin. 

Tällaisessa olotilassa on pitkälti kyse siitä, että on luottoa elämään. Kaikki järjestyy jne., mutta myös sellaista positiivista hällä väliä -meininkiä itseään kohtaan. Että ei se määränpää, eikä oikein se matkakaan, vaan ennen kaikkea tämä hetki. 

Tämä hetki, joka on yhtä aikaa totaalisen merkityksetön ja merkityksellinen.

*On tietysti hirveän helppo kirjoittaa tällaisia tekstejä, kun elämän peruspilarit ovat aina olleet kunnossa. Hyväosaisena on ollut aikaa maata savasanassa ja funtsia elämäänsä ja tuntojaan.