Vuoden 2019 tavoitteeni on lukea enemmän kaunokirjallisuutta ja enemmän minulle tuntemattomien kirjailijoiden teoksia, erityisesti ei-eurooppalaista kirjallisuutta. 

Lähtötilanteeni on ihan hyvä. Luen aika paljon ammattikirjallisuuden lisäksi, mutta lähinnä tietokirjallisuutta. En ole merkinnyt muistiin tarkkoja lukuja, mutta epäilisin lukevani noin 80-100 kirjaa vuodessa ammattikirjallisuutta lukuun ottamana. Viime vuosina olen kuitenkin huomannut, että kaunokirjallisuuteen tarttuminen vaatii huomattavasti enemmän energiaa kuin aikaisemmin. Olen myös ollut aika nirso kaunokirjallisuuden suhteen, luen lähinnä venäläistä 1800- ja 1900-luvun kirjallisuutta (Puškinia, Gogolia, Turgenevia, Dostojevskia, Tolstoita ja Tšehovia), ranskalaisia romantikkoja (Hugo & Sand) ja Austenia ja Brontëja. Suomalaisista suosikkejani ovat Mika Waltari, Eeva-Liisa Manner, Bo Carpelan ja F. E. Sillanpää. Suomalaista nykykirjallisuutta luen vaihtelevasti ja tässäkin haluaisin petrata. 

Tärkein syy kirjahaasteeseeni on kuitenkin keskittymiskyvyn heikkeneminen ja tähän pääsyyllinen lienee puhelimeni. Kaiholla muistelen lapsuuden kesiä maalla, jolloin ystäväni kanssa lainasimme suuret pinot kirjoja kirjastosta ja vietimme päivämme lukien ilman sen suurempia ärsykkeitä. Mamma huolehti, että saimme syödäksemme ja iltaisiin käytiin uimassa. 

Nyt aloittamaani haasteeseen suhtaudun rennosti. En todellakaan halua suorittaa lukemista, vaan antautua ja nauttia. Luen sen verran kuin tuntuu hyvältä ja kirjoitan lukemistani kirjoista sen verran kuin jaksan. Pidän myös kirjahaasteen erillisenä muista lukemisistani, eli vaikka lukisin Idioottia taas uudestaan, luen siinä rinnalla myös jotakin ”avartavampaa” ja itselleni uudempaa. 

Haaste alkoi kevyesti. Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Kahlil Gibranin Profeetta. Lempikirjoihini lukeutuva teos on minulle todella tuttu, mutta annoin itselleni luvan aloittaa kevyesti. Toisekseen, uuden vuoden kunniaksi halusin lukea Profeetan uudelleen. 

Profeetta on libanonilaisen Gibranin tunnetuin teos. Kirja on filosofinen ja tarkastelee elämän merkittävimpiä kysymyksiä: rakkautta, tuskaa, iloa ja surua. Minun on vaikea löytää sanoja kuvailemaan Profeettaa, sillä teos on niin uskomattoman laaja. Ensinnäkin, se kertoo elämästä, oikeastaan se kattaa koko inhimillisen elämän ja sen sanoissa oleva viisaus on jotenkin niin perustavanlaatuista, että sen sulatteleminen on monimutkaista. Toisekseen, kirjan kieli on niin runollista ja terävää, että kirjaa on luettava hitaasti maistellen jokaikistä sanaa ja lausetta. Suuri suositus Profeetalle siis. 

Haasteen tiimoilta haluaisin kannustaa kaikkia jakamaan kirjavinkkejä ja ajatuksia! <33