Uusi vuosi, uudet matkahaaveet, vai miten se menikään? Mielessä, haaveissa ja yöpöydällä on pitkälti samoja maita ja kaupunkeja kuin parina viime vuotena. 

Haluaisin matkustaa Libanoniin. Itse asiassa tämä on ollut jo haaveeni jo pidemmän aikaa. Manouche, Kahlil Gibran, Beirut, setripuut, Baalbek…ah Libanon. Onko mahdollista olla näin ihastunut maahan, jossa ei ole vieraillut? Onneksi on kirjat. Kahlil Gibranin tuotannon löysin muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä luen Rabih Alameddinen Hakawati, tarinankertojaa ja se vaikuttaa erinomaiselta. Seuraavaksi haluaisin lukea Alameddinen An Unnecessary Womanin. Libanonin modernistit kiinnostavat myös, esimerkiksi Shafic Abboud, Aref Rayess ja Rafic Charaf. Beirutin museoskene vaikuttaa myös kiinnostavalta – Sursock Museum, Robert Maawad Private Museum ja Beirut Art Center erityisesti. 

Toinen ikuisuushaaveeni on Iran. Teheran, Esfahan, Shiraz, Persepolis, Yazd, Kish, voi apua…kunpa voisin matkustaa Iraniin tänä vuonna ja viettää siellä kuukauden. Ihastuksestani iranilaisiin elokuviin kirjoitinkin viime vuonna. Mielestäni ne ovat erinomainen johdatus maahan, mutta eivät tietenkään vedä vertoja kirjoille. Suosittelen Abbas Amanatin Iran: A Modern History -teosta, Michael Axworthyn Revolutionary Irania, Mina Irantan Iran, isoäidin maata (kirja on erinomainen; hauska, koskettava, mielenkiintoinen…), Shahriar Mandanipourin Censoring an Iranian Love Story -kirjaa sekä Azar Nafisin Things I’ve Been Silent About -teosta. 

Haaveilen myös Omanista ja maan uskomattomasta luonnosta. Kaikki Omanissa vierailleet Doha-ystäväni hehkuttavat Omania, kuulemma se on paratiisi (ainakin Qatariin verrattuna – toisaalta, siihen ei nyt vaadita erityisen paljon). Juuri nyt mieleeni ei tule yhtäkään omanilaisen kirjailijan kirjaa, jonka olisin lukenut. Eli valitettavasti minun on todettava, etten tiedä paljoakaan omanilaisesta kulttuurista – shame on me. Tässä siis jotakin, jota minun täytyy tarkastella tarkemmin tänä vuonna. 

Kazakstaniin olisi myös ihana matkustaa tänä vuonna. Eräs läheisimmistä ystävistäni asuu Astanassa. Haluaisin tutustua niin maan pääkaupunkiin kuin myös Almatiin ja henkeäsalpaavaan luontoon. Luin syksyllä Erika Fatlandin erinomaisen Sovjetistan. Turkmenistan, Kazakstan, Tadzikistan, Kirgisia ja Uzbekistan -teoksen. Tšingiz Aitmatovin Balladi ensimmäisestä opettajasta on yksi lempikirjoistani. Sain sen äidiltäni jokunen vuosi sitten. Aitmatovin muu tuotanto on itselleni aika tuntematonta, mutta olisi kiva tutustua kirjailijaan paremmin. 

Pietariin on päästävä myös, vähintään pari viikkoa kestävälle kulttuurimatkalle. Moskovassa en ole koskaan käynyt ja sekin kiinnostaisi…

Ina Lekiewicz for Grazia UK October 2018.