Vuoden 2018 asiat

Vuosi 2018 oli…no, pitkä. Aloitan vuoden purkamisen listaamalla asiat ja aatokset, joihin vuoteni kiteytyy. 

Vuoden ooppera…en tietenkään osaa valita vain yhtä, kahdenkin valitseminen on hankalaa, mutta…Verdin Macbeth ja Šostakovitšin Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth. Molemmat näin vanhassa Mariinskissa ja molemmat nytkäyttivät jotakin sisälläni. 

IMG_8467.jpeg

Vuoden kauneustuote…Whamisan Toner Deep Rich. Vaihtaminen Whamisaan oli myös yksi vuoden parhaimmista päätöksistä, hands down. 

Vuoden biisi…Paperi T:n Paniikki

Vuoden loma…pusuloma Sri Lankaan.

IMG_0422.jpeg

Paljon pusuja ja pahoin palanut selkä

Vuoden projekti…haluaisin sanoa, että väitöskirjahakemusten palautus, mutta ehei, niitä ei ole vielä palautettu…joten gradun palauttaminen ottakoon tämän sijan. 

IMG_1564.jpeg

Gradun palautus -selfie. Baarin sijasta suoraan sänkyyn nukkumaan.

Vuoden näyttely…Pilvi Takalan Toinen vuoro Kiasmassa. 

Vuoden museo… jaetulla ykkössijalla Berliinin Bode-museo ja Firenzen Museo Bardini. 

IMG_7060.jpeg

Vuoden kirja…Kahlil Gibranin Profeetta

Vuoden muistouhhhhhh, oikeastaan koko vuosi on yksi suuri rakas muisto rinnassani. Ystävieni lapsen tapaaminen ensimmäisen kerran, aamukahvit Iisakin kirkon edustalla, crazy viikko sisareni kanssa Pietarissa, isoäitini syntymäpäivä ja jälleennäkeminen vanhojen opiskelukavereiden kanssa pikkuruisessa hollantilaisessa kylässä tulevat ensimmäiseksi mieleen. 

IMG_9367.jpeg

Viiniviikko Pietarissa

Vuoden oivallus…rehellisesti sanottuna vuoden merkittävin oivallukseni on akateeminen ja liittyy tutkimukseeni (tai, no, ainakin haluaisin uskoa, että se on merkittävä, mutta joka tapauksessa vielä vähän raaka, ei julkistettava ajatus). Henkilökohtainen oivallus lienee se, että keskeneräinen on parempi kuin ei mitään. 

Vuoden juomaginger margarita Dohan W:ssa. 

Vuoden illallinen…isän ja äidin kanssa Pietarissa sympaattisessa georgialaisessa. Kuten äitini kanssa noin yleensäkin, se oli 70 prosenttia kikatusta ja 30 prosenttia ruokailua. 

IMG_9272.JPG

Viiniviikko osa II

Vuoden treeni…ilmajooga. 

Vuoden neuvoJust ignore it, lempiprofessorini suusta. Kiitos A! 

Vuoden kauppa…Justice. Se voi olla esiteineille tarkoitettu, mutta sellainen olenkin sielultani. 

ed2f8b7a-be98-473e-a40e-da385022c74e.JPG

Justice…what’s not to love

Vuoden ruoka…libanonilainen manouche jebne, juustolla täytetty leipä. Jos poikaystävältäni kysytään, en muuta syökään. (Ja se on osittain kyllä ihan totta.)

IMG_1624.jpeg

Vuoden koettelemus…tunnin mittainen esitelmä aiheesta, jonka asiantuntija en todellakaan ole, venäjänkielisiltä slaideilta, kuumottavalle yleisölle kansainvälisessä konferenssissa. Never again!!!

IMG_9438.jpeg

Vuoden kreisein työpaikka

Vuoden saavutus… jonkinlainen mielenrauha. Ja selviytyminen metsätöistä isäni kanssa.

IMG_2560.jpeg

Voi kyllä, minä ja moottorisaha!

Vuoden paljastus…Nukuin aika monta yötä hotellissa, yhteensä noin neljän kuukauden verran. 

IMG_3013.JPG

Vuoden löytö…Four Seasonsin the Pier. Dohan paras terassi!

IMG_6234.JPG

Vuoden look…kaksi takkia + kashmirneule Pietarissa. About joka ikinen päivä…

IMG_8517.jpegSellaisia olivat vuoden asiat ja aatokset. Kiitos vuosi 2018. 

Hyvinvointi Hyvä olo Suosittelen

Oopperasta (part deux)

Viime aikoina olen miettinyt yhdessä erään sukulaiseni kanssa, mikä olisi hyvä ooppera noviisille. Mielestäni kysymys on todella hankala. Jos ajattelen vaikka museoita tai taiteilijoita, osaisinko nimetä ”aloittelijalle” sopivaa aikakautta tai instituutiota? 

Teoriassa kaikki oopperat voivat olla hyviä ensikertalaiselle, joten mielestäni kysymystä kannattaa tarkastella vähän laajemmin. Kuinka tuttua klassinen musiikki on? Kuinka paljon visuaalisuus kiinnostaa esittävässä taiteessa? Onko lempiaikakautta? Tai lempisäveltäjää? Kuinka ennakkoluuloton on? Produktion taso vaikuttaa tietysti hyvin paljon myös. On erinomaisia produktioita keskinkertaisista oopperoista ja hirvittäviä produktioita erinomaisista oopperoista – ja ihan kaikkea siltä välillä. 

Kokosin listan oopperoista, jotka ovat mielestäni loistavia ja mahdollisesti mielenkiintoisia eritoten oopperanoviisille. Aikaisemman kirjoitukseni oopperasta voi lukea täältä

Italialaisia suuria tunteita

Rossinin Il barbiere di Siviglia (1816)

Rossinin Sevillan parturi on mainio ooppera aloittelijalle. Musiikillisesti ooppera on mukaansatempaava ja juonellisesti yksinkertainen. Kari Heiskasen versio esitetään Savonlinnan oopperajuhlilla ensi kesänä – eli sinne siis. 

Bellinin Norma (1831)

Bellinin bel canto -ooppera Norma on koskettava teos. Itsellä ainakin silmät kostuvat Casta diva -aarian aikana. 

https://www.youtube.com/watch?v=yiGpm56Bi8s

Donizettin Lucia di Lammermoor (1835)

Donizettin mestariteosta ei käsittääkseni ole hirveästi esitetty Suomessa viime aikoina. Savonlinnassa se oli vuonna 2007. Minä olen nähnyt teoksen Roomassa viimeksi. Erinomainen, jännittävä ja vahva ooppera meille kaikille. 

https://www.youtube.com/watch?v=-MSsi-iysCA

Verdin Macbeth (1847)

Verdin Macbeth on mielestäni aivan turhaan jäänyt säveltäjän muiden teosten varjoon. Kyseessä on jykevä ooppera, joka ei jätä katsojaa kylmäksi. 

https://www.youtube.com/watch?v=PMbxBDIWOFs

Verdin La traviata (1853)

Sisareni mielestä oopperamakuni on todella basic, koska rakastan Verdin La traviataa niin paljon. Kyseessä vain on mielestäni yksi maailman parhaimpia teoksia – ja erinomainen ooppera ensikertalaiselle. Musiikki, juoni, vahva Violetta, romantiikka, intohimo – what’s not to love, minä kysyn. Suosikkiproduktioni on Salzburg 2005. 

https://www.youtube.com/watch?v=cSr7hh9mbyg

Verdin Aida (1871)

Kairossa kantaesitetty Aida lienee yksi maailmamme merkittävimmistä oopperoista, eikä tietenkään suotta. Ooppera sopii ensikertalaiselle mainiosti – musiikki on upeaa ja useimmat produktiot mielenkiintoista katsottavaa. 

Puccinin La bohème (1896)

La bohème on mainio ooppera ensikertalaiselle. Ooppera täynnä suuria tunteita, nuoruuden rakkautta (hulluutta), traaginen loppu ja tuttua musiikkia. 

https://www.youtube.com/watch?v=m1_BKpgUG4I

Puccinin Tosca (1900)

Puccinin oopperoista suosikkini on kuitenkin vahvempi (ja omasta mielestä mielenkiintoisempi) Tosca. Myös romanttinen ja koskettava ooppera. 

https://www.youtube.com/watch?v=hxdiJ74AL5Y

Ja sitten on tietysti Turandot, joka myös sopii ensimmäiseksi oopperaksi ja joka on hyvä jossakin vaiheessa elämää nähdä. Muuta positiivista minulla ei oikeastaan ko. oopperasta ole sanottavanani. 

Venäläistä romantiikkaa

Musorgskin Boris Godunov (1872)

Mikäli teille tulee tilaisuus nähdä Boris Godunov, rientäkää oopperaan. Jykevä, vapisuttava, ehyt kokonaisuus. Kruunajaiskohtaus on mielestäni taianomainen. Toinen lempioopperani, joka mielestäni sopii ihan hyvin myös aloittelijalle. 

Tšaikovskin Jevgeni Onegin (1879)

Romanttinen ja koskettava Jevgeni Onegin on viehättävä sekoitus herkkiä aarioita ja viihdyttäviä joukkokohtauksia. Ja ne valssit! Oi oi! 

Tšaikovskin Patarouva (1890)

Patarouva tarjoaa myös mitä mainioimman johdatuksen oopperataiteeseen. Musiikillisesti ooppera on Jevgeni Oneginia kunnianhimoisempaa ja täyteläisempää. 

Šostakovitšin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth (1934)

Stalinin kovasti inhoama Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth hurmasi minut täysin tänä vuonna. Aloittelijalle ooppera voi olla vähän, no, outo ja kiivas, riippuen tietysti musiikkimausta ja kosketuksesta moderniin musiikkiin. Mutta kokeilunhaluiselle aloittelijalle oopperaa ei voi kuin suositella. Ja tietysti kaikille oopperafanaatikoille. 

Saksalaisia vaihtoehtoja

Mozartin Così fan tutte (1790)

Juonellisesti kevyt ja yksinkertainen Così fan tutte (niin tekevät kaikki naiset) on viihdyttävä ooppera. Musiikillisesti taattua Mozartia – ei voitte lukea rivien välistä…

Mozartin Die Zauberflöte (1791)

Rakastettu Taikahuilu taitaa olla monen ensiooppera – niin se oli myös minun 22 vuotta sitten. Jos ”perinteistä” oopperaa mielii, mielestäni joku italialainen klassikko voisi olla parempi monelle meistä. Taikahuilussa kun on rasittavan paljon puheosuuksia. Mutta silti, ei huono valinta ensimmäiseksi oopperaksi. Tai olla myös Gossip Girlin Danin ensimmäinen ooppera?  

Wagnerin Tannhäuser (1845)

Tannhäuserin alkusoitto on mielestäni yksi maailman kauneimpia, kuten myös koko ooppera. Ei ole olemassa mitään Wagnerin kaltaista tässä maailmassa. 

Wagnerin Lohengrin (1850)

Toinen uskomattoman kaunis ooppera on Lohengrin. Kuten myös Tannhäuser, erinomaisia oopperoita ensikertalaiselle. 

https://www.youtube.com/watch?v=lqk4bcnBqls

Straussin Elektra (1909)

Viimeisenä Straussin huumaava ja energinen Elektra. Ei kenties se tyypillisin ”ensimmäinen ooppera”, mutta intohimoinen ja mielenkiintoinen – väkevä teos. 

Mitkä olivat teidän ensimmäiset oopperanne? Mitä aiotte mennä katsomaan seuraavaksi? Mitä haluaisitte mennä katsomaan?

Kulttuuri Musiikki Suosittelen