Une femme: Hilma af Klint

Ruotsalainen Hilma af Klint oli todellinen abstraktitaiteen uranuurtaja, joka kehitti täysin omanlaisensa visuaalisen ilmaisun ennen Kandinskya, Mondriania ja Malevichia. Toisin kuin aikalaisensa, af Klint ei julkaissut manifestoja tai esseitä taiteensa merkityksestä, eikä hänen teoksiaan nähty myöskään kovin monissa näyttelyissä. Tämä johtui af Klintin uskomuksesta, että yhteiskunta ei ole vielä valmis hänen taiteelleen. Itse asiassa, hänen työnsä alkoivat kiinnostaa vasta 80-luvun loppupuolella ja niitä on tutkittu ja ollut näyttelyissä vasta noin kolmekymmentä vuotta. Af Klintin verrattainen tuntemattomuus tietenkin kuvastaa taidehistorian ja -kaanonin muodustumista – taiteilijoiden, jotka ovat halunneet olla yksityisiä ja olla markkinoimatta taidettaan on ollut vaikeampi tulla ”merkittäviksi”. Onneksi af Klintin teokset ovat nykyään esillä ja paljon puhuttuja. 

Hilma-af-Klint_De-tio-storsta-nr-3-Ynglingaaldern-grupp-IV-1907_F_Albin-Dahlstrom.jpg

Af Klint syntyi Tukholmassa vuonna 1862 ja valmistui Konstfackista vuonna 1887. 1900-luvun alkupuolella af Klint kehitti abstraktin muotokielensä, joka heijasteli hänen spiritistisiä kiinnostuksen kohteitaan. Hän pyrki kuvaamaan todellisuuden mystistä puolta ei-esittävällä taiteellaan. 

05-klint.nocrop.w710.h2147483647.2x.jpg

Af Klint uskoi, että todellisuus on enemmän kuin meitä ympäröivä fyysinen maailma. Hänen abstraktinen muotokielensä; symbolit, kirjaimet ja sanat kuvastavat af Klintin uskomusta ja yritystä välittää taiteilijan teosofiset uskomukset ja toisaalta löytää lopullinen ”totuus”. 
 

hilma_af_klint_-_doves_no_2_1915_stiftelsen_hilma_af_klints_verk.jpg

Af Klintin maailma on voimakas joskin muotokieleltään paradoksaalisen herkkä. Taiteilija yhdistää geometrisia muotoja, symboleita ja tekstiä mystiseksi kokonaisuudeksi, jonka avulla hän toivoo pystyvänsä selittää ympäröiviä todellisuuksia. Af Klintin töitä voi nähdä New Yorkin Guggenheimissa, jossa on tällä hetkellä mittava af Klint -näyttely. Tukholman Modernan perusnäyttelyssä on myös af Klintin töitä.

Group IV, No. 3, The Ten Largest, Youth (1907)

Group IV, No. 7, The Ten Largest, Adulthood (1907)

Doves No. 2 (1915)

Kulttuuri Suosittelen

Doha näinä päivinä

Doha on ääripäiden kaupunki. Tämä nyt ei tietenkään ole kovin erikoista, jos vaikka ajatellaan globaalisti. Mumbai, New York, Moskova, myös aika ääripäitä, mutta jotenkin Dohassa mielestäni ääripäät erityisesti korostuvat. Ja tuntuu usein, ettei mitään keskitietä oikein ole. 

IMG_4357.JPG

Esteettisestä näkökulmasta Doha on joko aivan liian siloiteltu, kuten Pearl ja Souq Waqif, tai todella rähjäinen, kuten Bin Mahmoud ja Al Sadd. Todettakoon, että elämänmakuiset, eli esimerkiksi edellämainitut nuhjuisemmat naapurustot ovat tietenkin kiinnostavampia ja niistä on helpompi löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kliinistä Pearlia esimerkiksi täytyy katsoa todella tarkkaan. 

IMG_4358.JPG

Ravintolat Dohassa ovat joko todella yksinkertaisia ja sympaattisen raihnaisia, siis sellaisia über low-key mestoja, kuten esimerkiksi Thai SnackBukharaAfghan Brothers ja Turkey Central, tai sitten viiden tähden hotellien hulppeita brändiravintoloita, kuten MorimotoSpice MarketMarketNobu ja Toro Toro. Lienee selvää, että nämä kaksi skeneä ovat kuin yö ja päivä. Tosin ruoka on usein aika samantasoista, ainakin jos se suhteuttaa hintaan. Dohasta puuttuvat täysin sellaiset mutkattomat mutta todella laadukasta ruokaa tarjoilevat bistrot-tyyppiset paikat.  

IMG_4359.JPG

Palvelun laatu on myös aika äärimmäistä. Palvelu voi olla todella huonoa, siis luokkaa ettei sinua tervehditä, ja sekavaa, tai sitten ylitsepursuavan huomionottavaa. Toissapäivänä olin hakemassa aamiaista eräästä ranskalaisesta ketjuleipomosta ja minua palveli viisi ihmistä. Kokemusta ei voi oikein verrata pariisilaiseen boulangerieen. Tiedän, että ystävälliset asiakaspalvelijat tarkoittavat hyvää, mutta täällä on silti usein ikävä eurooppalaista väliinpitämättömyyttä. (Ja juu, miten hyvin voikaan ihmisellä olla asiat, että voi valittaa asiakaspalvelun olevan liian ystävällistä…)

IMG_4361.JPG

Hintatasossa tuntuu myös olevan vain kaksi ääripäätä. On maailma, jossa bell pepper margarita Morimoto-raflassa maksaa 85 riyalia eli about 20 euroa (maksaisinko 20 euroa drinkistä Helsingissä…en) ja toisaalta parin riyalin eli alle euron maksavat maailman herkullisimmat manouchet. Manouche ja bell pepper margarita eivät nyt tietenkään ole suoraan verrannollisia keskenään, mutta kuvastavat hyvin paikallisia todellisuuksia, joiden välissä hyppelemme. Puhumattakaan tietysti Ferrari-, Maserati-, ja Rolls Royce -skenestä ja toisaalta siirtotyöläisten järkyttävän pienistä palkoista. Ne ovatkin sitten kaksi maailmaa, joiden välissä eläminen on huomattavasti vaikeampaa. 

IMG_4362.JPG

Hyppelyni näiden maailmojen välillä kuvastaa erinomaisesti positiotani täällä koulutettuna valkoisena pohjoismaalaisena naisena: todella etuoikeutettu. 

Doha these days, lots of fancy bathrooms, lots of street manouche. 

Kulttuuri Matkat Suosittelen