Italialaisesta kahvikulttuurista ja sääntöjen rikkomisesta
Kiitos italialaisten ystävieni ja tuttavieni, en ole aivan toivoton tapaus ruoan ja juoman suhteen. Tässä kahdeksan kohdan lista kahviin liittyvistä opeista ja sääntöjen rikkomisesta.
Purimme isäni kanssa matkalaukkujani Roomassa ja huomasimme, että espressopannuni oli unohtunut Hollantiin. Isä osti sitten paikallisesta sekatavarakaupasta minulle Bialetin kolme kupin mutteripannun. Yhtenä aamuna törmäsin kämppikseeni Carlottaan keittiössämme ja Carlotta järkyttyi pannuni koosta. Mutta Celine, miksi sinä juot noin suuresta pannusta? Sitähän on sinulle aivan liikaa?!
Opetus #1: Espressopannu voi olla liian suuri.
Kuten olen aikaisemmin maininnut, olen viettänyt aika paljon aikaa ystäväni Lorenzon luona Milanossa. Aamuisin kokoonnumme nauttimaan aamiaista yhdessä ja minä yleensä valmistan meille kahvin. Ensimmäisen aamukahvimme jälkeen minä juon yleensä vielä toisen kupillisen, sellaisen nyt-olen-valmis-lähtemään-kahvin, jota ystäväni ei yhtään ymmärrä. En ole raaskinut kertoa hänelle, että yleensä juon vielä kolmannen kupillisen alakerran kahvilassa.
Opetus #2: Yksi aamukahvi riittää.
Giacomo-ystäväni puolestaan luennoi minulle aina siitä, kuinka maitokahvia voi nauttia vain aamuisin. Hänelle ajatus maitokahvin tilaamisesta esimerkiksi illallisen päätteeksi on kuulemma kuvottava.
Opetus #3: Ei maitokahvia aamuyhdentoista jälkeen.
Surkeimpinakin aamuinani Roomassa luottobaristani sai minut aina hymyilemään. Hän myös huolehti, että kahvisanastoni kehittyi. Aloitimme maitoisimmasta, eli latte macchiatosta eli tahratusta maidosta. Seuraavaksi caffèlatte ja cappuccino, jotka tosin jo tiesinkin. Opintoni päättyivät tahrattuun kahviin eli caffè macchiatoon ja caffè correttoon eli alkoholilla maistettuun kahviin – vain viikonloppuaamuisin, tietysti.
Opetus #4: Tunne terminologiasi.
Roomassa asuessani kokeilin lukuisia naapurustoni kahviloita ennen kuin löysin oman luottokahvilani, joka hauskasti tietysti sijaitsi taloni alakerrassa. On ihanaa, kun joku tervehtii sinua nimeltä ja tuntee sinut ja tilauksesi.
Opetus #5: Hanki luottokahvila.
Samainen Giacomo-ystäväni jaksoi aina muistuttaa, että italialainen aamukahvi nautitaan al bar, eli tiskiltä seisaaltaan. Aamukahvin nauttiminen ei siis ole pitkä ja harras seremonia vaan nopea toimitus, josta jatketaan saumattomasti kohti päivän muita askareita.
Opetus #6: Kahvi nautitaan seisaaltaan. Subito.
Take away -kupit ja suodatinkahvi ovat harvinaisuuksia Roomassa. Onnekseni löysin kotikadultani myös guilty pleasure -paikan, eli kahvilan, josta tilasin huoletta ison take away -suodatinkahvin maidolla ja viipelsin kohti yliopistoa. Kyllähän se jonkin verran pahennusta aiheutti, mutta pieni shokeeraus on aina paikallaan.
Opetus #7: Kun löydät paikan, josta saa eurooppalaista guilty pleasureasi, pidä siitä kiinni.
Italialainen aamupala ei ole käsite, vaan se koostuu lähinnä kekseistä ja makeista leivoksista, esimerkiksi cornetto alla cremasta. Tämän minulle opetti Lorenzo, jonka aamupala koostuu arkipäivisin muutamasta cantuccinista ja viikonloppuisin yhdestä cannolista.
Opetus #8: Italialainen aamupala on makea.
