Dohan inhokkinaapurustoni on Pearl. Sieluton, keinotekoinen, muovinen, ruma, listaamme kilpaa ystäväni kanssa. Silti se on erinomainen, koska alueen kävelymahdollisuudet ovat täysin omaa luokkaansa. Aamulenkillä pääsee pinnistelemättä yli kymmenentuhannen askeleen ilman, että tarvitsee ravata samaa kadunpätkää eestaas. 

Aamuseitsemästä puoleen yhdeksään Pearlin satama-alue on siedettävä. Ei ollenkaan kuuma, itse asiassa pitkähihainen paita on täysin tarpeellinen, merituuli tuoksuu raikkaalta ja naapurusto on vasta heräämässä. Eli tavallaan on seesteissä tässä pikkuruisessa expat-kuplassa.

Aamukävelyideni suosikkiharrastus on venebongaus. Tänään seurasin, kuinka yhden jahdin miehistön vaatteet kuljetettiin takaisin alukseen pesulasta kottikärryin. 

Toinen suosikkiaktiviteettini on palmubongaus. Siellä he ovat. Ei kuitenkaan näy jouluvaloja palmuissa – vielä.

Dohasta voi sanoa monia asioita, mutta kahvilavaihtoehdot ovat erinomaisia. Kaupunki on täynnä niitä – osa kivoja, osa hirveitä, suurin osa normaaleja. Halo Pearlissa on täydellisen instagrammattava kahvila, mutta myös kahvi on erinomaista. Toinen suosikkini on Flat White.

Dohan Venetsia, Qanat Quartier, sijaitsee myös Pearlissa. Naapurusto pistää sanattomaksi. Matkustiko joku vaikutusvaltainen qatarilainen Venetsiaan ja päätti, että ei ole maata ilman Venetsiaa? Pastellisävyinen naapurusto on kaikessa kummallisuudessaan sympaattinen ja takuuvarma keskustelunavaaja. 

Life in Qatar: complaining about everything but adoring the weather.