Miltei aina, kun ajattelen New Yorkia mieleeni tulee LCD Soundsystemin biisi New York, I Love You but You’re Bringing Me Down. Tunteeni kaupunkia kohtaan eivät kuitenkaan ole aivan noin dramaattiset. Muistelen New Yorkia lämmöllä, muttei sydämeni halaja sinne takaisin sen suuremmin. Siellä asuminen oli totta kai mahtavaa (kunnes ei enää ollut) ja vaikken juuri nyt haluaisi muuttaa sinne takaisin, on siellä tiettyjä asioita, joita ikävöin.
Anita’s Coconut Yoghurt
First things first, eli maailman paras jogurtti ikinä (!!!!). Bongasin tämän ensimmäisinä päivinäni kaupungissa yhdestä Upper East Siden Whole Foodseista. Eihän se kauhean edullista ole, mutta niin hyvää. Miltei syy muuttaa takaisin Nykiin.
Broadway Restaurant (2664 Broadway)
Tämä viehättä diner Upper West Sidella on pitkälti Anita’s Coconut Yoghurtin vastakohta (todella uncool, ei ollenkaan raikas, sympaattinen ja epäbrändätty). Päädyin tähän dineriin sattumalta yhtenä maaliskuisena sunnuntaina 2015 ja siitä tuli nopeasti rakkain paikkani New Yorkissa. Broadway Restaurant on täynnä erinomaisia, aamupalapainotteisia muistoja.
Kahvikoju 5th Avenuen ja 53rd Streetin kulmassa
Khaledin kahvikoju edustaa minulle täysin toisenlaisia muistoja kuin UWS:n dineri – minulla oli New Yorkissa nimittäin kaksi elämää; elo silloisen poikaystäväni kanssa ja elämä hänen jälkeensä. Tämä kahvikoju lukeutuu jälkimmäiseen aikaan. Nappasin täältä jokaikinen arkipäivä kahvini ja kipitin töihin. Ja vaikka kyseessä on melko vähäpätöinen asia, yllättävän paljon elämää tapahtuu kahvihakuprosessin aikana.
Upper West Siden asuntoni (ja eritoten yksi ovimiehistä)
Entinen asuntoni 80th Streetillä, Columbuksen ja Amsterdamin välissä, on mielessäni usein. Rauhalliset aamut Keskuspuistossa ja maailman sympaattisin ovimies, sekä tietysti UWS (aka lempinaapurustoni Manhattanilla), what’s not to love.
Greenpoint
Greenpointissa oli vain niin hyvä elää. Minä ja ystäväni jaoimme tonnikalapurkin kokoisen, joskin todella sympaattisen pikkuasunnon McGolrickin puiston kulmalta. Muistoissani tuo aika on todella hygge, vaikka talvi taisi olla todella pitkä ja luminen ja minä ja ystäväni todella väsyneitä töissä.
Minulla on myös ikävä New Yorkin kulttuuritarjontaa, joka on vertaansa vailla. Eritoten ikävöin viikonloppujani, jotka vietin museoissa Upper East Sidella ja Midtownissa (suosikkini: MoMA, Met, Frick Collection ja Neue Galerie). Kirjakaupoista Westsider Rare and Used Books ja Strand olivat tärkeimpiä. Eniten ikävöin kuitenkin Metropolitan Operaa, jossa vietin elämäni parhaimpia iltoja.
Mitä ruokaan ja juomaan tulee, ei ole lempibrunssipaikkani Milk & Roses vertaista (tosin vähän aikaa sitten ystäväni kertoi, että paikan omistaja on vaihtunut, eikä rafla ole enää ollenkaan niin taianomainen ja sympaattinen). Pitkiä illallisia Glasseriessa on myös aavistuksen ikävä, samoin deitti-iltoja Sauvagessa. Maison Premieren osterit ja Hotel Delmanon drinkint ovat myös usein mielessä. Ja entäs illat East Villagen Berlinissä…oi voi.
Ollapa alle 25-vuotias taas ja asua New Yorkissa…No, olihan se kivaa (tai siis: piti nipistellä usein itseään, että onko tämä minun elämääni), mutta uskon vakaasti, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Toisekseen, työskentely New Yorkissa on aika raadollista, varsinkin jos on ravintoketjun alapäässä. Onhan se palkitsevaa myös, mutta silti, juuri nyt kiinnostaa hyvin toisenlainen elämä kuin eloni New Yorkissa ja se on ookoo. Kenties vielä joskus…
