On muutama taideteos, joilla on ollut henkilökohtaisella tasolla suuri merkitys elämässäni. Yksi niistä on Metropolitan Museumin kokoelmiin kuuluva Marc Chagallin The Lovers. New Yorkissa asuessani Met oli yksi suosikkimuseoistani ja kävin siellä todella usein, yleensä ihailemassa tätä Chagallin teosta (tai sitten yhtä Repiniä, mutta se on oikeastaan tämän tarinan jatko-osa). 

Oli syyskuu 2016 ja olin palannut takaisin New Yorkiin vietettyäni kesän Euroopassa. Olin juuri aloittanut työssä, joka oli melko kaukana yliopistossa lukemistani aineista ja suoraan sanottuna miltei joka päivä töissä oli vähän sellainen fiilis, että mitä minä täällä oikein teen jakkupuvussani ja korkkareissa. Usein tuntui myös siltä kuin koko sieluni olisi huutanut päästä työskentelemään taidehistorian ja museotyön parissa, siis sinne, jonne opintoni olivat minua valmistelleet. Maanantaista tiistaihin olin jakkupukunainen diplomaattien ympäröimänä ja viikonloput vietin museoissa tennareissa ja värikkäissä minihameissa. Usein lauantaiaamuisin hipsin Upper West Sidelta Keskuspuiston läpi Metiin reflektoimaan elämääni Chagallin eteen. 

Mielessä pyörivät usein Chagallin voimakkaat sanat: Only love interests me, and I am only in contact with things that revolve around love. Chagall kyllä resonoi vahvasti mielessäni, mutta konkreettiseksi hänen lauseensa ei ollut vielä elämässäni muuttunut. Olivathan toki työpäiväni jännittäviä ja mielenkiintoista, mutten oikeastaan kauheasti välittänyt siitä, mitä tein. 

Työ on tietysti vain pieni osa siitä, mistä Chagall puhuu. New York oli noina kuukausina yhtä kuin rakkaus. Kyse ei ollut pelkästään minun elämästäni, vaan meidän. Meidän naapurustomme, lempipaikkamme, aamurutiinimme, salainen kiinalainen take out -paikka…joten tietysti aina, kun olin Chagallin luona Metissä ihastelin myös, kuinka kauniisti Chagall pitää sylissään kihlattuaan Bella Rosenfeldia. Sitten suljin silmäni ja toivoin olevani oman rakastettuni harteilla. 

Mitä en tietysti vielä silloin ymmärtänyt, ettei tämä suuri, valloittava rakkauskaan ollut se, mistä Chagall puhui. 

—

Art and love.