Bin Mahmoud (eli vihdoinkin toisenlainen Doha)
Serbialainen ystäväpariskuntani vei minut viikonloppuna lounaalle Bin Mahmoud -naapurustoon. Lounastimme kivassa pikkuruisessa thai-ravintolassa. (En valitettavasti muista sen nimeä, mutta sen sijaan muistan sen sijaitsevan Digital Gents Saloon -putiikkia vastapäätä.)
Iltapäiväretkemme osoittautui korvaamattoman arvokkaaksi, sillä ensimmäistä kertaa miltei kahteen kuukauteen minusta tuntui, että asun _oikeassa_ kaupungissa _oikeiden_ ihmisten kanssa.
Ensiksikin, naapurustossa pystyi kävelemään ja siellä oli myös muita (sekopäitä) jalkaisin liikkeellä.
Toisekseen, naapurusto oli mukavan rähjäinen. En voi korostaa tarpeeksi, kuinka hyvältä tuntui nähdä muutakin kuin Lexuksia, mersuja, jättimaastureita tai Porscheja. Tai Chaneleita, Gucceja ja Birkin bageja.
Kuvat eivät kerro koko totuutta. Bin Mahmoud ei nimittäin ole kokonaisilmeeltään rähjäinen tai kurja. Pikemminkin kuvailisin naapurustoa eläväksi, autenttiseksi ja aavistuksen jännittäväksi. Minun oli vain pakko kuvata asioita, jotka eivät ole kiillotettuja, kauniita, koristeellisia tai brameita. Ihan vain muistuttaakseni itseäni, että täällä on myös toisenlaista elämää, joka ei pyöri viiden tähden hotellien aulabaarien ja loungejen, ostoskeskuksien ja autonkuljettajien ympärillä. Ja että ennen kaikkea myös Dohassa pystyy harrastamaan kaupunkihippailua: päämäärätöntä paikasta toiseen vaeltamista. Ahh olisi jo uusi viikonloppu ja voisin jatkaa seikkailujani.
