TOIVEPOSTAUS: Ensikertalaisen Pietari (II)

Pietari ensikertalaiselle -minisarjan toisessa osassa keskitytään kulttuuriin, ruokaan ja juomaan. Valitsin (noin) kolme must-paikkaa kulttuurille, aamiaiselle, lounaalle, illalliselle, drinkeille, viinille ja kahville ja teelle.

Kulttuurille:

Mariinski

Kaupungin ykkösooppera- ja balettitalo ei tuota pettymystä. Originelli (eli vanha) Mariinski hurmaa interiöörillään, uusi Mariinski puolestaan tekniikallaan.

Filharmonia

Mikäli haluaa olla osa pietarilaista kulttuurihistoriaa, kannattaa suunnata filharmonikoiden konserttiin. Orkesterin historia on täynnä merkittäviä tilanteita: Tšaikovski johti kuudennen sinfoniansa kantaesityksen filharmonikoiden Suuressa salissa ja samaisessa salissa oli vietettiin myös Rahmaninovin toisen ja kolmannen pianokonserton ensi-iltaa.

Pietarin kamariooppera (eli SPB Opera)

Kekseliäs kamariooppera esittää intiimissä pikkusalissa lähellä Nevaa (ja ai että tämän entisen palazzon sali on sitten upea.) Hyvin erilainen oopperakokemus verrattuna Mariinskiin tai Mihailiin (Pietarin ”toinen” oopperatalo), mutta kertakaikkisen ihana.

Aamiaiselle:

SchastyeMalaya morskaya ulitsa 24 & Rubinstein 15/17

Lempiaamiaispaikkani. L O V E. Paikka voisi olla oikeastaan missä tahansa eurooppalaisessa suurkaupungissa: syntisen ihania, perinteisiä brunssiruokia (leipiä, pannukakkuja, sen sellaista.)

Julia Child BistroGrazhdanskaya ulitsa 27/30

Ihana, ihana brunssilista täälläkin. Kivoja puuroja (!hipsteripuuroja siis…), leipiä, herkullista kahvia. Joskus jopa erilaisia bowleja (en tosin tiedä onko niitä juuri nyt saatavilla, mutta on ainakin ollut.)

ZoomGorokhovaja 22

Kahteen edelliseen verrattuna ei-niin-Instagrammattava mesta, mutta mon dieu, miten herkullinen heidän mannapuuronsa on. Paljon kasvisvaihtoehtoja myös!

Lounaalle:

Pizza 22 cm, useita sijainteja, esimerkiksi Rue joukovski 45

Helppo ja yksinkertainen pizzapaikka, joka tarjoaa klassikoita sekä mielenkiintoisempia yhdistelmiä. Pizzat ovat melko pieniä, joten erinomainen lounasvaihtoehto, mutta toimii mielestäni myös rentona illallispaikkana.

Pita’s, useita sijainteja, esimerkiksi Gorokhovaya ulitsa 32

Pietarilaista pikaruokaa par excellence.

Khachapuri i Vino useita sijainteja, esimerkiksi Ulitsa mayakovskogo 56

Ei matkaa Pietariin ilman georgilaista ruokaa – muistakaa se! Oma suosikkini on Khachapuri i Vino, jonka ruoka on herkullista. Tunnelmaltaan rafla sopii mainiosti niin illalliselle kuin lounaallekin.

Illalliselle:

PercorsoVoznesensky 1

Kun on aika herkuttelun, suuntaa Four Seasonsin italialaiseen (mutta skippaa sunnuntaibrunssi!)

EMMoika 84

Pietarin modernein ja yksi parhaimmista ravintoloista. Elämyksellinen ja pikkuriikkinen, joten pöytävaraus on must.

Kakha BarRubinstein 24

Hauska, melko uusi (tai siis: vuonna 2018 uusi, nyt jo hieman old news) georgialainen.

Made in ChinaBolshaya morskaya ulitsa 35

Erinomaiset drinkit ja kiva sisustus, ruoka laadultaan vaihtelevaa. Mutta mesta pääsi silti listalle, koska minulla on ollut siellä aina hauskaa (johtunee niistä drinkeistä…?)

Drinkeille:

Bar 812, Zhukovskogo 11

Yksi maailman parhaista baareista. Piste. Jos yhtään pidät cocktaileista, olisi suuri sääli olla menemättä.

Pif-Paf, Naberezhnaja kanala Gribojedova 3

Sään salliessa istuskele ulkopöydässä ja ihastele Gribojedovan kanavaa.

Mishka, Fontanka 40

Jos etsit hauskaa iltaa, Mishka on erinomainen vaihtoehto. Melko cool paikka neonvaloineen päivineen. Musiikki yleisesti ottaen oikein hyvää.

Viinille:

Do Immigration, Vosstanija ul. 24

Ihana, lämminhenkinen (kenties tanskalainen sanoisi hygge), nuorten kaupunkilaisten rakastama viinibaari.

Crazy Wine, Rubinstein 6

Erinomainen viinille, mutta en söisi täällä. Kenties jotain pieniä tapaksia, mutta illalliselle en enää (kahden katastrofin jälkeen) tulisi. Silti: paikka on tosi söpö ja viinilista oikeasti hyvä (tekisi mieli lisätä, että Pietarille…)

Wine Cellar 1853Moika 22

Kempinskin viinibaari on täydellinen treffeille (yksin, kaksin tai vaikka kolmin…) ja viinit erinomaisia (no en toki ole kaikkia maistanut vielä, mutta you’ll get the point…)

Teelle ja kahville:

I am thankful for today, Gorokhovaja ul. 24

Coffelosophy, Griboyedov channel embankment 106/12

Oh! My TeaGriboyedov channel embankment 43

+ hotelli Astorian iltapäivätee, joka on legendaarinen (ja takuuvarma kokemus!)

Lue myös:

Ensikertalaisen Pietari I

Pietarista (ja sen selittämättömästä lumosta)

Pietarin palatseja

kulttuuri matkat

Viisi kirjaa, joiden en halunnut loppuvan

Sunnuntai…mikä ihana tekosyy miettiä (ja kirjoittaa!) omista lempikirjoista. No, huonot vitsit sikseen, eiväthän kirjat koskaan tarvitse mitään tekosyytä. Tässä viisi kirjaa, joiden en halunnut loppuvan. (En sano, että ne ovat parhaita koskaan lukemiani kirjoja – huoh, mistä edes aloittaisin tuon aiheen käsittelyn – mutta erinomaisia ne kyllä ovat.)

Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

En muista, milloin ja missä luin Kankimäen esikoisteoksen ensimmäisen kerran, mutta muistan sen etten millään halunnut kirjan loppuvan. No, c’est fini lopulta, mutta onneksi kirjoja voi lukea aina uudestaan. (Tai tässä tapauksessa lukea uudestaan hyvin usein. Oma versioni on täynnä muistiinpanoja, ajatuksia ja huomautuksia. Puhumme kymmenistä uusinta lukukerroista. Ja ei, ei kyllästytä.) Ihana, ihana kirja, ja hyvin kaunis kieli. Ja juu – koukuttava aihe.

Merete Mazzarellan Ainoat todelliset asiat: Vuosi elämästä

Oikeastaan tässä voisi olla miltei mikä tahansa Mazzarellan teos. Nerokas nainen, yksi maailman parhaista kirjoittajista. Ollapa edes hieman  Mazzarellan kaltainen ajattelija…Nimensä mukaisesti teos kertoo (perin värikkäästä) vuodesta kirjailijan elämästä – itseäni kiinnostavat Mazzarellan huomautukset ja ajatukset – niitä teoksessa riittää.

Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi

Poltettu oranssi oli yksi IB-kirjoistamme suomen kielessä ja kirjallisuudessa. Voi sitä tunteiden määrää, jonka teos 17-vuotiaassa herätti. Annoin teoksen myöhemmin sisarelleni, joka ajautui myös samanlaiseen …sanoisinko suorastaan kiihkoon. Ja kyllä teos vielä 27-vuotiaassakin aiheuttaa paljon tunteita. (Ja apua se on niin hyvä. Karmivan hyvä suorastaan.)

Margaret Mitchellin Tuulen viemää

Tässä toinen kirja, joka on kulkenut elämässäni jo yli 10 vuotta. Taisin olla 13-vuotias, kun luin Tuulen viemää ensimmäisen kerran. (Ja hehe, kenties tässä on se teos, josta ”kaikki alkoi”. Syyttäkäämme Mitchelliä siis…)

Junot Díazin This Is How You Lose Her

Yksi kautta aikain lempikirjoistani (ja jonka valitettavasti annoin jossakin tunteen puuskassa silloiselle, nykyisin entiselle poikaystävälleni – voisin tietysti ostaa uuden, mutta olen huolissani muistiinpanoistani ja siitä pienestä sentimentaalisesta seikasta, että kirja on kirjaimellisesti [hehhe] matkannut mukanani ympäri maailmaa). Díazin kieli on brutaaliudessaan ja rumuudessaan kaunista. Kirja ei ole erityisen ”kiva” – itse asiassa se on paikoin hyvinkin raastavaa luettavaa, mutta jokin siinä vain kiehtoo…ja huh että tuntui painavalta, kun kirja loppui.

Lue myös:

Kirjoja ja mielentiloja (eli kun tarvitset lukemista)

Keskiaikaa ja kaksi löytöä (eli kesäkuussa luettua)

Elämäni kirjat

__

Femme lisant (1920), Julio González.

kulttuuri kirjat