Pietarista (ja sen selittämättömästä lumosta)

Elokuun lopussa kolme ystävääni vierailivat luonani (tai no, vanhempieni luona) Suomessa. Viikko kului aivan liian nopeasti (kuten aina!), nauraessa (kuten aina!) ja Venäjästä keskustellessa (joka osittain selittynee sillä, että mökkimme on lähellä itärajaa.)

Olen niin suuri Pietari-fani, etten jätä käyttämättä yhtäkään tilaisuutta lobata kaupunkia (kenties kaupungin johto tai maan kulttuuriministeriö voisi tehdä minusta virallisen Pietari-lähettilään? Pretty please…) Joten puhuin Pietarista paljon. Hyvin paljon. Kenties jopa vieraitteni kyllästymiseen saakka.

Viikko kului pitkälti tällaisten keskustelujen parissa:

Mutta Celine, palatsien lisäksi, mitä muuta Pietarissa oikein on? Ja miksi olet niin rakastunut tähän kaupunkiin?

Mon dieu! Rakas ystävä, Pietarissahan on vaikka mitä!

Ystäväni kysymys sai minut kuitenkin miettimään sitä, että mihin asti me oikeastaan edes pystymme selittämään, miksi joku kaupunki kiinnostaa tai tuntuu niin ”ihanalta”. (Ei Pietarikaan tietysti aina ole ”ihana”, vaan oikeastaan kaikkea raivostuttavan, kaamean ja suloisen väliltä.)

Mitä tulee minuun ja Pietariin, no, voin tietysti yrittää selittää ihastustani. Olen ollut kiinnostunut Venäjän historiasta 16-vuotiaasta. Ensiksi kiinnosti kommunismi, nyttemmin oikeastaan vain keisarillinen Venäjä, tai siis Venäjä Romanovien aikana. Kenties seuraavaksi kiinnostaa Kiovan ja Moskovan Venäjä. Mutta että miksi Venäjä ja erityisesti maan historia kiinnostaa, no se on sitten jo paljon vaikeampi kysymys.

En tiedä. En osaa vastata kysymykseen täydellisesti. Kaupunki on kaunis. Palatseja joka puolella. Erinomainen kulttuuritarjonta, vaikka museot ovatkin hieman vanhanaikaisia esimerkiksi toimintatavoiltaan. Mutta nämä ovat järkisyitä. Oikeastihan minä taidan vain elää jotakin fantasiaani kaupungissa. Kuvitella millaista siellä oli Katariina Suuren aikaan. Millaisia tanssiaiset olivat hulppeissa palatseissa, kuinka kaupungissa huviteltiin.

Kai jotkin asiat tässä elämässä ovat yksinkertaisesti selittämättömiä. Joskus joku kaupunki vieraassa kulttuurissa ja maassa tuntuu täysin omalta, eikä sitä pysty selittämään vain järkisyin. Ja kenties…on ehkä parempi olla miettimättä liikaa ja vain yksinkertaisesti nauttia, että joku antaa niin paljon energiaa.

Lue myös:

Pietarin palatseja (part une)

Viisi hetkeä Pietarissa

Kaupunkirakkauteni (eli Pariisi ja Pietari)

kulttuuri matkat museot-ja-nayttelyt
Kommentit (2)
  1. Kiitos sinulle! Romanovit on kyllä parasta 😉

    Kiitos ideasta, toteutan sen ehdottomasti! Ihana kuulla, että Pietari kiinnostaa! (:

  2. Hienoja kuvia, en ollenkaan ihmettele sun Pietari-rakkautta. 😀

    Olen jo pitkään halunnut käydä Pietarissa, mutta aina se on jostakin syystä jäänyt. Nyt kesällä reissu sinne oli lähempänä kuin koskaan, mutta tulikin toinen reissu sen sijaan. 😉 Jos saan toivoa sulta postausaihetta, niin kerro parhaimmat vinkit, miten ja millä käyt Pietarissa, sekä nähtävyydet, joita ei todellakaan kannata missata!

    Ps. Mua on myös aina kiinnostanut Venäjän historia ja varsinkin Romanovien aika. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *