Maanantai
Maanantaina heräsin Pietarissa hyvin levottoman yön jälkeen väsyneenä ja huonotuulisena. Olin saapunut kaupunkiin lauantaiyönä eräänlaiselle hermolomalle ajatuksenani rentoutua lempikaupungissani. No, energiani eivät kuitenkaan olleet aivan kohdillaan ja olin lähinnä vain kiukkuinen ja uskomattoman väsynyt. Hieman kahdeksan jälkeen olin kuitenkin jo liikkeellä ja suuntasin Vasilinsaarelta kohti Koivusaarta, jolla sijaitsee mm. Pietarin moskeija. Koivusaarelta kävelin Kesäpuistoon, jossa kuvittelin Puškinin aamukävelyllään. Seuraavat kohteeni olivat Tšaikovskinkatu (palatsibongailua), Taurian palatsi, Smolna ja Aleksanteri Nevskin luostari. Aleksanteri Nevskin luostarin jälkeen matkani jatkui vanhoille kotikulmilleni lähelle Mariinskia. Kävelin päivän aikana noin 30km ja jalkani olivat aika karmeassa kunnossa (kuka tekee tuollaisen ”retken” loafereissa…)
Illalla olin Mariinskissa katsomassa Puccinin Gianni Schicchin, joka oli erinomainen, joskaan minä en ollut oopperatuulella oikeastaan ollenkaan. Olin kuitenkin ostanut hyvän lipun, jota en tohtinut jättää käyttämättä (ja onnekseni kyseessä ei ollut koko triptyykki vaan vain viimeinen, noin tunnin mittainen teos.) Kaikessa levottomuudessaan maanantai oli kuitenkin ihan kiva päivä. Näin paljon kauniita rakennuksia ja nautin Pietarin charmista, vaikken päässytkään itseäni tai ajatuksiani karkuun.
Tiistai
Tiistaiaamuna olin jo huomattavasti reippaampi. Riensin jo ennen aamupalaa ystäväni hotellille, josta riensimme aamiaiselle lempipaikkaamme Schast’yeen (счастье, Rubinstein 15-17). Tutustuin kazakstanilaiseen ystävääni alun perin New Yorkissa, jossa meistä tuli YK:ssa niin läheiset, että päädyimme jakamaan (maailman pienimmän) asunnon Greenpointissa. Nykyään tapaamme noin kerran vuodessa ja kohtaamisemme ovat aina vuoteni kohokohta. Aamiaiselta riensimme Eremitaašiin, jossa lähinnä kikattelimme ja varoimme turistimassoja (huoh kuinka paljon niitä kesäkaudella onkaan). Iltapäivällä matkustimme junalla Pietarista Vainikkalaan, josta jatkoimme autolla kohti Savonlinnaa.
Keskiviikko
Siinä on aina jotakin hyvin koskettavaa, kun rakas ystävä tapaa perheen ensimmäisen kerran. Se on hieman sellainen ”maailmat yhdistyvät” -hetki. Olin siis aivan mahdottoman onnellinen, että ystäväni jonka kanssa olemme kokeneet niin paljon tutustuu perheeseeni ja näkee, mistä minä olen kotoisin. Päivä kului veneellä ja myöhemmin mökkisaunassa.
Torstai
Torstaina vierailimme Punkaharjulla (apua kuinka kaunista seutua Punkaharju onkaan!) Aseman Taidelaiturilla, Hotelli Punkaharjulla ja Putikon Savisepän ateljeessa. Illalla suuntasimme linnaan La Scalan Juhlakonserttiin. Ilta oli taianomainen, vaikken ollutkaan parhaimmillani, ja Leo Nucci lumosi meidät aivan täydellisesti. Vaikka juhlakonsertti oli kertakaikkisen upea – sellainen oikea herkkupaloja toisensa perään -pari tuntinen, olen silti sitä mieltä, ettei mikään oikeastaan vedä vertoja oopperalle, jossa tunteet ja jännitys säilyvät. Anyways, oli upea ilta.
Perjantai
Perjantaina vietimme kaupunkipäivää ja näytin ystävälleni kaikki Savonlinnan must see -paikat (joita ei nyt mitenkään hirveästi ole, mutta silti). Söimme lörtsyjä, lettuja, nautimme Linnankadun kauneudesta, vierailimme Riihisaaressa ja ihastelimme Kasinosaarten kauneutta.
Lauantai
Heräsin lauantaiaamuna väsyneenä ja hieman kiukkuisena (olen kärsinyt univaikeuksista about kuukauden ja erityisesti lauantaina tuntui, ettei tästä tule yhtikäs mitään.) Olo koheni hiljakseen ja jo keskipäivällä aloin odottamaan suurella innolla Verdin I masnadieri -oopperaa. Ja voi kuulkaa, vaikka kyseinen teos on oopperana hyvin keskinkertainen, ai apua kuinka upelta se kuulosti. Kyynelehdin läpi koko oopperan, koska olin vain yksinkertaisesti niin liikuttunut La Scalasta (ja tietysti se, etten ollut nukkunut kunnolla melko pitkään aikaan vaikutti myös. Mutta so be it, jos ihminen ei voi kyynelehtiä oopperassa, niin missä sitten?)
Sunnuntai
Sunnuntaina vein ystäväni Vainikkalaan, josta hän suuntasi junalla Pietariin ja sieltä Nur-Sultaniin. Olo oli mahdottoman haikea, mutta kiitollinen että pystyimme viettämään aikaa yhdessä.
Sellainen oli viikkoni. Ihana kaikista sisäisistä vaikeuksistani ja tahmeudesta huolimatta.
Kaunista viikkoa teille,
baci
