Ympäröin itseni oikeilla asioilla
Ei ole ollenkaan merkityksetöntä, minkälaisilla asioilla ympäröimme itsemme päivittäin, eli esimerkiksi mitä luemme, kuuntelemme, näemme, ajattelemme ja keskustelemme. Ovatko meitä ympäröivät asiat kiinnostavia, ravitsevia, sielua ruokkiva vai ärsyttävätkö ne meitä tai saavatko ne meidät turhautuneiksi?
En nyt todellakaan tarkoita, että meidän olisi ryhdyttävä uutispaastolle (itse asiassa uutisten lukemattomuus on mielestäni täysin pöyristyttävää ja alleviivaa omaa hyväosaisuutta niin räikeästi, että ihan puistattaa. Meistä kenelläkään ei ole varaa olla seuraamatta, mitä maailmassa tapahtuu.) ja suljettava kaikkia hankalat tai surulliset asiat pois näkökentästämme.
Annan esimerkin. On kausia, jolloin tuijotan illalla kotona Netlixiä, koska minusta tuntuu etten muuhunkaan pysty ja aivot on nollattava. (Luonnollisesti Netflixin katsomisessa ei ole absoluuttisesti mitään ”pahaa” tai ”huonoa”, mutta olen itse huomannut, kuinka helposti vain tuijotan jotakin sarjaa ja selaan samalla esimerkiksi Instagramia, eli en ole läsnä kummassakaan tekemisessäni.)
Toinen esimerkki: kokeilen usein mielelläni uusia asioita, esimerkiksi tv-sarjoja tai podcasteja. Rasittava tapani on se, että jatkan usein niiden kuuntelemista tai katsomista, vaikka en saisi niistä sen suurempaa nautintoa. Tähän liittyy myös kolmas itseäni rasittava piirre. Elämässäni on pari sarjaa ja podcastia, joita kulutan, vaikka suurimman osan ajasta ne raivostuttavat minua. Toiminnassani ei ole hirveästi järkeä. Miksi tuon elämääni asioita, joista en nauti tai jotka eivät tuo minulle hyvää mieltä?
On toki totta, että debaateilla ja erimielisyyksillä on paikkansa elämässä. Mutta viihteen, jonka arvot eivät mene yksiin omieni kanssa – mitä järkeä siinä on? Mitä järkeä on tuoda elämäänsä vapaaehtoisesti ärsykkeitä, jotka eivät palvele syvimpiä kiinnostuksen kohteita? Ja joiden kanssa ei oikeastaan voi aloittaa rakentavaa keskustelua?
Viime viikkoina olenkin keskittynyt siihen, minkälaisille asioille annan energiaani vapaa-ajallani. Mitä kuuntelen Spotifysta, mitä katson Netflixistä, mitä luen.
Pyrkimykseni on ollut tehdä joka päivä edes yksi asia, joka aidosti innostaa ja tuntuu hyvältä. Kaiken maailman ärsykkeiden keskeltä onkin ollut yllättävän hankala joskus tietää, mitän oikeasti kaipaa.
Se mitä ne oikeat asiat sitten ovat, se on tietysti itse ymmärrettävä, eikä kyseessä ole mitenkään helpoin homma ottaen huomioon se hurja tieto- ja ärsyketulva, jossa elämme. Itseäni puhuttelee tällä hetkellä keisarillinen Venäjä, Matti Klingen päiväkirjat, kokonaisten oopperoiden kuuntelu sen sijaan, että soittaisin vain yksittäisiä kohtia ja esseet. Kuulustelen missä tunnen lapsenomaista innostusta – jälkeen päin olo on inspiroitunut ja kevyt – jotenkin ruokittu.
Lue myös:
