Currently (eli uusia rutiineja ja joogaavia patsaita)

Keskikesän valon määrä on huumaavaa. Jopa minä, joka yleensä nukun vähintään kahdeksan, mielellään yhdeksän tunnin yöunia, selviän noin kuudella tunnilla. Suomalainen kesä on tuonut mukanaan myös muita ihastuttavia rutiineja ja käytäntöjä kuten terassitoimiston.

Olen myös palannut aamuiseen astangajoogaharjoitukseen ja huomannut, että jo yksikin samppanjalasillinen (tai mikä tahansa muu alkoholijuoma) edellisenä iltana saa energiat sekaisin ja vaikeuttaa aamuharjoitusta. Nyt haussa ovatkin parhaat alkoholittomat kesäjuomat. (Sillä lasien kohotus jos jokin kuuluu kesään – riippumatta siitä, mitä lasissa onkaan.)

Olin juhannusviikolla Imatralla ja Parikkalassa. Usko Nyströmin vuonna 1903 suunnittelema Imatran Valtionhotelli on upea, tosin ehkä sisältä jo hieman uudistuksen tarpeessa. Imatran lähistöltä Parikkalasta löytyy fantastinen Patsaspuisto, joka esittelee kuvanveistäjä Veijo Rönkkösen elämäntyötä. Puisto on uskomaton, siis aivan kertakaikkisen upea ja mielenkiintoinen. Itselleni tuli mieleen Antoine Bourdellen museo Pariisissa, vaikka toki taiteelliset yhtymäkohdat näiden kahden taiteilijan välillä ovat rajatut.

Rönkkösen patsaista mielenkiintoisimpia olivat mielestäni joogaavat hahmot. Rönkkönen itse joogasi aamuisin ja halusi pystyttää monumentin nuorelle keholleen. Osittain sammaloituneet kymmenet joogaavat patsaat ovat kyllä kertakaikkisen pysäyttävä ja vaikuttava näky. Myös puiston muut patsaat ovat vaikuttavia, kuten myös puistoa ympäröivä ”salainen” puutarha. Aivan ihana paikka, tuli melkein kyyneleet silmiin.

Muita miellyttäviä kesäkuisia asioita: suomalaiset mansikat (terassien sijaan taidan käyttää pennoseni mansikoihin), auringonlaskut, ruokaostosten teko korilla, kesäkori (josta lisää myöhemmin) ja uiminen järvessä (tosin rehellisesti minun on todettava, että vesi on mielestäni vieläkin aivan liian kylmää. Kenties en vain ole enää rohkea uimari.)

kulttuuri ajattelin-tanaan museot-ja-nayttelyt hyva-olo

Une femme: Lavinia Fontana

Lavinia Fontana (1552-1614) oli bolognalainen taidemaalari. Toisin kuin Sofonisba Anguissolan, Fontanan isä oli taidemaalari Prospero Fontana (n. 1512-1597), joka toimi Fontanan opettajana. Isä vaikutti ratkaisevasti Fontanan taiteelliseen tyyliin, joka oli manieristinen. 1570-luvun lopulla Fontana oli jo hyvin tunnettu bolognalainen muotokuvamaalari, jonka teoksia ihailtiin suuresti. Vuonna 1577 Fontana meni naimisiin taiteilija Gian Paolo Zappin kanssa. Zappi luopui omasta urastaan ja ryhtyi lahjakkaamman vaimonsa agentiksi.

Fontana oli monipuolinen lahjakkuus, joka muotokuvien lisäksi – ja ajalle hyvin epätyypillisesti – maalasi myös alttaritauluja. Esimerkiksi Rooman sittemmin tuhoutuneen San Paolo fuori le Mure -kirkon ja Santa Sabinan alttaritaulut ovat Fontanan käsialaa. Fontana maalasi myös teoksia, jotka käsittelivät myyttejä ja historiaa. Näistä esimerkkejä ovat Minerva Galleria Borghesen kokoelmissa ja Kleopatra Galleria Spadassa.

Fontanan merkitys taidehistorialle ja historialle on kiistaton. Fontanaa pidetään ensimmäisenä naispuolisena ammattitaiteilijana, eli taiteilijana joka elätti itsensä  (ja Fontanan tapauksessa tietysti myös perheensä) taiteellaan. Viime viikolla kirjoitin Sofonisba Anguissolasta, josta on sanottu, ettei hänelle koskaan maksettu teoksistaan. Ajateltiin, ettei aatelisnaisen ole säädyllistä saada rahaa teoksistaan. Toki Anguissolalle ”maksettiin” muilla tavoilla, esimerkiksi koruin tai muiden lahjojen kautta.

___

Lavinia Fontana, Self-Portrait in a Tondo (1579).

kulttuuri museot-ja-nayttelyt